Nestehoito
Täysiaikaisen vastasyntyneen nesteentarve ensi päivinä on kohtalaisen pieni, kun taas pieni keskonen voi tarvita suhteessa hyvinkin suuria nestemääriä nestetasapainon ja verenkierron ylläpitämiseksi. Nesteentarve arvioidaan kliinisen tutkimuksen, painon, virtsamäärän, verenpaineiden ja laboratoriokokeiden perusteella.
Pienen keskosen liiallinen nesteytys voi lisätä avoimeksi jäävän valtimotiehyen, RDS-taudin, nekrotisoivan enterokoliitin, aivoverenvuodon ja BPD:n riskiä. Liian vähäinen nesteytys puolestaan voi johtaa verenkierron vajaukseen, munuaisten vajaatoimintaan, hyytymishäiriöön, hemoglobiinin liialliseen nousuun tai korkeaan veren suolapitoisuuteen. Se myös lisää kellastumisen riskiä. Pieni keskonen haihduttaa ihon kautta runsaasti nestettä ja tätä voidaan kompensoida lisäämällä keskoskaappiin kosteutta.
Parenteraalinen eli suonensisäinen ravitsemus
Parenteraalinen ravitsemus (PN) tarkoittaa glukoosin, proteiinin, rasvojen, vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden antamista suonensisäisesti jatkuvana infuusiona. Sairaan vastasyntyneen ja pienen keskosen energian, glukoosin ja nesteen tarve ei yleensä täyty pelkällä maitoruokinnalla, vaan he tarvitsevat osittaista tai täydellistä parenteraalista ravitsemusta.
Syntymän jälkeen pienipainoisille (alle 1,5–2 kg) aloitetaan PN maitoruokinnan lisäksi. Yli 2 kg painoisille lapsille voidaan alkuun aloittaa pelkkä glukoosiliuos, mutta tilalle voidaan vaihtaa PN, jos on odotettavissa, että tila ei korjaannu muutamassa päivässä. PN lopetetaan asteittain maitoruokinnan lisääntyessä. Parenteraalisen ravitsemuksen kautta lapsi saa tarvitsemansa määrän vettä, hiilihydraatteja, proteiinia, rasvaa sekä vitamiineja ja hivenaineita.
Edellinen sivuSeuraava sivu