Infektiot

Vastasyntyneen infektio on yleensä yleisinfektio eli sepsis, Sen aiheuttaja on useimmiten bakteeri.

Vastasyntyneen infektiot jaetaan vauvan sairastumisiän mukaan varhaiseen ja myöhäiseen infektioon. Varhaisesta infektiosta puhutaan, jos vauva sairastuu ennen 3 vuorokauden ikää ja myöhäisestä infektiosta, jos sairastuminen tapahtuu yli 3 vuorokauden iässä.

Yleisin vastasyntyneen sepsiksen aiheuttaja on G-ryhmän betahemolyyttinen streptokokki (GBS). Yleensä lapsi sairastuu ensimmäisten päivien aikana, mutta osa vasta kotiutumisen jälkeen. Mikäli vauvan vointi poikkeaa aiemmasta, tulee ottaa herkästi yhteyttä joko synnytyssairaalaan tai lastenlääkäriin.

Ennen synnytystä tai synnytyksen aikana saadun tartunnan riskitekijöitä ovat äidin GBS-bakteerin kantajauus, edellisen lapsen GBS-infektio, äidin kuume, kohtutulehdus, lapsivedenmeno yli 18 tuntia ennen lapsen syntymää sekä äidin viivästynyt antibioottihoito näissä tilanteissa. Mitä ennenaikaisempi ja pienempi lapsi on, sitä suurempi on infektioriski.

Infektioriskissä olevalta vastasyntyneeltä seurataan sairaalassa sydämen sykettä, hengitystiheyttä ja lämpöä vähintään 1,5 vuorokauden ajan. Hänestä otetaan tarvittaessa tulehdusverikoe (CRP) ja perusverenkuva. Jos näissä on poikkeavaa, lastenlääkäri päättää jatkonäytteistä ja toimenpiteistä.

Vastasyntyneen infektio-oireet voivat vaihdella suuresti. Tavallisia infektio-oireita ovat naristava tai tiheä hengitys, käsittelyarkuus, itkuisuus, huono syöminen, alentunut yleiskunto, lämmön vaihtelu, kellastuminen ja kalpeus. Infektioepäilyn herätessä vastasyntynyt vauva tarvitsee välittömästi lääkärin arvion ja laboratoriotutkimuksia. Selvästi oireiselta lapselta otetaan veriviljely mahdollisen bakteerikasvun toteamiseksi ja hänelle aloitetaan antibioottihoito. Hoidon kesto määräytyy taudinkuvan ja veriviljelyvastauksen perusteella.

Tehohoidossa olevalla pienellä keskosella on suurentunut riski sairastua sairaalasyntyiseen infektioon. Tauti alkaa yli 3 vuorokauden – tyypillisesti muutaman päivän tai viikon – iässä. Tärkeimmät riskitekijät ovat ennenaikaisuus ja pieni syntymäpaino. Muita riskitekijöitä ovat verisuonikatetrit, hengityskonehoito, pitkittynyt suonensisäinen ravitsemus ja toimenpiteet. Oireet, kuten hengityskatkokset, väsymys, suolenvetovaikeudet ja korkea verensokeri, ovat usein epätarkkoja. Samoin tulehdusarvot ovat usein epäherkkiä havaitsemaan infektion, ainakin sairauden alkuvaiheessa.


Edellinen sivuSeuraava sivu