Tietoa CP-vammasta

Yleisin liikuntavammaisuuden syy lapsilla on CP-vamma. Vamma on pysyvä, mutta oireiden asteet vaihtelevat lievästä liikunnallisesta hankaluudesta vaikeaan liikuntavammaan. Kuntoutuksella ja apuvälineillä helpotetaan arjen sujumista.

Lapsilla CP-vamma on tavallisin liikuntavammojen syy. Kyseessä on kertavaurio aivoissa liikettä säätelevillä alueilla. Vaurion ajankohta voi olla sikiöaikana, vastasyntyneisyyskaudella tai varhaislapsuudessa (ennen kolmea ikävuotta). CP-vamma johtaa aina pysyvään, mutta toimintakyvyn suhteen eriasteisiin liikkumisen, asennon ylläpitämisen ja toiminnan vaikeuksiin. Oireet vaihtelevat lievästä liikunnallisesta hankaluudesta vaikeaan liikuntavammaisuuteen. CP-vammaa ei tule sotkea älylliseen kehitysvammaisuuteen, mutta kehitysvammaisilla voidaan todeta myös CP-vammaisuutta.

CP-vamman esiintyvyys ja syyt

Suomessa syntyy vuosittain noin 100–120 lasta, joilla on CP-vamma. Se on yleisin liikuntavammaa aiheuttava oireyhtymä lapsuudessa. Aivovaurioista 75–80 % tapahtuu jo raskauden aikana (esimerkiksi aivojen kehityksellinen poikkeavuus, aivoinfarkti), 10 % synnytyksen yhteydessä (esimerkiksi aivojen hapenpuutteen aiheuttama vaurio) ja 12–21 % syntymän jälkeen (esimerkiksi keskushermostoinfektio).

CP-diagnoosin asettaminen

Kun vastasyntyneisyysvaiheen aivovaurio on tiedossa – pään kuvantamislöydös ja kliininen oirekuva sopii vaurioon – voidaan CP-diagnoosi asettaa. Useimmiten CP-diagnoosi edellyttää lapsen kehityksen seurantaa, jotta ongelman pysyvyys ja vaikeusaste voidaan määritellä.

Vaikeat vammat voidaan diagnosoida jo ensimmäisten elinkuukausien aikana, lievimmät keskimäärin 18–24 kuukauden ikään mennessä. Usein ensioireita ovat lapsen velttous ja liikunnallisen kehityksen hitaus. Viimeistään neljän vuoden ikään mennessä diagnoosi on yleensä tarkentunut.

Pään magneettitutkimus (MRI) on tärkeä tutkimus aivovaurion ajankohdan, paikan ja laajuuden selvittämisessä. Tutkimusten mukaan 85–89 %:ssa löytyykin pään MRI-kuvauksessa selittävä syy liikuntavammalle. Syy CP-oireyhtymän kehittymiseen voi olla esimerkiksi aivojen hapenpuute tai jokin infektio.

CP-vamman alatyypit

CP-oireistoon liittyy aina poikkeavuus lihasjäntevyydessä eli tonuksessa. Kohonnutta lihasjäntevyyttä kutsutaan spastisuudeksi. Spastisuus johtuu keskushermoston ylemmän liikehermon vauriosta, jolloin jarruttava voima on puutteellinen. Spastiset CP-vammat ovat kaikista yleisimpiä kattaen 85–90 % kaikista CP-oireistoista. Spastisen CP-oireiston alatyypit ovat hemiplegia, diplegia ja tetraplegia. Hemiplegian osuus kaikista CP-vammoista on lähes 40 %.

Hemiplegia

Joko vasemman tai oikean puolen kehon lihasjänteys eli lihastonus on kohonnut, mistä johtuen vaurioituneen puolen lihakset eivät toimi normaalisti. Sen sijaan kehon toinen puoli toimii lähes tai täysin normaalisti.

Diplegia

Kohonnut lihasjänteys ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin, mutta usein myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevan asteisesti vaikeuksia.

Tetraplegia

Molempien yläraajojen toiminta on vähintään yhtä vaikeaa kuin alaraajojen – kehon kaikki osat ovat täten vammautuneet. Spastisessa muodossa lihasjänteys on koholla. Dystonisessa muodossa lihasjänteys vaihtelee.

Atetoosi

Asento on vaikea pitää vakaana. Atetoosissa esiintyy jatkuvaa pientä tai suurta tahatonta lihasliikettä. Lihasjänteys on yleensä alhainen. Yleensä atetoosiin liittyy koordinaatiovaikeutta.

Ataksia

Ataksialla tarkoitetaan motorista häiriötä, jossa lihakset eivät toimi koordinoidusti. Usein on tasapainovaikeutta ja liikkeen kohdistamisen vaikeutta, toisaalta raajoissa voi olla myös vapinaa ja lihasheikkoutta. Liikkeet ovat haparoivia.

Tavallisimmat CP-vamman muodot

Tavallisimmat vauriopaikat


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Päivitetty 11.9.2017 13:11