Neuro-ortopedia

​Vaikka CP-vamma ei ole luonteeltaan etenevä, tuki- ja liikuntaelin ongelmat ovat tavallisia seurannaisongelmia, jotka aiheuttavat liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemistä iän myötä. Vastasyntyneenä CP-lapsella on normaali lihaksen rakenne, ääreishermot ja selkäydin. Lihasten vääränlainen käyttö sekä kasvun myötä muuttuva biomekaniikka aiheuttavat rakenteellisia virheasentoja nivelten alueille.

Alaraajojen ortopedinen hoito tulee yleensä kyseeseen vasta, kun konservatiivisten hoitomuotojen maksimaalisesta käytöstä huolimatta lihasten kireyksiä ei saada hallintaan tai luuston virheellinen kuormitus aiheuttaa kipua, vaikeuttaa kävelykykyä tai uhkaa nivelen sijoiltaanmenoa.

Lonkkien seuranta röntgenkuvin on tärkeää keskivaikeassa ja vaikeassa muodossa. Jos lonkkamaljakon kattoisuus on vajaakehittynyt, lonkkaluksaation riski kasvaa.

Ritsotomialeikkaus

Ritsotomialeikkaus on CP-lapsilla yksi monista spastisuuden eli kohonneen lihasjänteyden hoitomuodoista. Siinä katkaistaan selkäytimeen tulevia sensorisia eli tuntohermosäikeitä, jopa 50 % säikeistä. Nämä tuntohermosäikeet vievät alaraajoista tuntotietoa (esimerkiksi asentotunto) selkäytimeen ja aivoihin sekä toimivat yhdessä liikekäskyä antavien hermojen kanssa.

Tällä leikkauksella on monia vasta-aiheita. Kävelevän lapsen kohdalla leikkauspäätös tulee aina perustua 3D-liikeanalyysin. Jotta leikkauksesta saadaan optimaalinen hyöty, siihen on yhdistettävä intensiivinen fysioterapia. Potilaan oirekuvasta riippuen fysioterapian lisäksi siihen voidaan tarvita myös intensiivistä toimintaterapiaa.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Päivitetty 9.9.2017 19:10