Liitännäisongelmat

CP-vammassa motoristen oireiden lisäksi esiintyy usein liitännäisongelmia aivovaurion ajankohdasta, laajuudesta ja sijainnista riippuen. Ne saattavat vaikuttaa toimintakykyyn joskus liikunnallisia ongelmia enemmän.

​Yleisiä liitännäisongelmia ovat aistitoimintojen poikkeavuudet, näön hahmottamisen ongelmat, syömisen ja kommunikaation ongelmat, epilepsia ja älyllisen kehityksen poikkeavuudet.

Itsenäinen kävely apuvälineen kanssa tai ilman mahdollistuu 70 %:lla henkilöistä, joilla on CP-oireisto. Vaikean näkövamman esiintyvyys on 10 % ja vaikean kuulovamman esiintyvyys 4 %. Yli 50 %:lla esiintyy näönkäytön ongelmia. Epilepsiaa esiintyy 25 %:lla.

Edellä mainitut ongelmat voivat vaikuttaa jokapäiväiseen toimintakykyyn joskus jopa enemmän kuin motoriset ongelmat. Koska liitännäisongelmat ovat niin yleisiä, puhutaankin usein CP-oireistosta CP-vamman sijaan.

Syömisongelmat

CP-lapsella voi esiintyä kasvojen, suun ja nielun motorisen säätelyn vaikeutta ja tuntopoikkeavuuksia, mikä vaikuttaa ruuan sietämiseen, käsittelyyn (mm. ruuan siirtely suussa, pureskelu) ja nielemiseen (esimerkiksi aspirointia eli ruuan ajautumista henkitorveen).

CP-lapsilla voi esiintyä tavallista enemmän refluksia, oksentelua. Näiden pulmien seurauksena painonnousu voi olla heikkoa. Mikäli suun kautta syöminen ei riittävää tai turvallista, ravitsemus voidaan toteuttaa myös PEG-ravitsemusletkun avulla vatsanpeitteiden läpi suoraan vatsalaukkuun.

Syömisarviossa otetaan huomioon lapsen motoriset ja sensoriset valmiudet, syömisen tehokkuus ja turvallisuus. Syömistä voidaan helpottaa mm. hyvällä valmistelulla (esimerkiksi tuntosiedätys), oikeilla syömisasennoilla ja -tekniikoilla, ruokien sopivilla koostumuksilla ja tarvittavalla fyysisellä tuella.

Osteoporoosi

Kaikki ne CP-lapset, jotka eivät liiku normaalisti (katso liikkumisen luokittelu), ovat suuressa riskissä sairastua osteoporoosiin. Nykysuositus onkin, että osteoporoosiriskissä olevien potilaiden asianmukaisesta kalsiumin ja D-vitamiinin saannista tulee huolehtia.

Käytännössä tämä tarkoittaa kalsiumlisää (500–1000 mg päivässä potilaan iästä riippuen). D-vitamiinilisän määräksi suositellaan kaikille riskiryhmän potilaille D3-vitamiinia 20 μg/vrk (800 IU) ympärivuotisesti.

Univaikeudet

Tutkimusten mukaan CP-lapsista 20 % kärsii uniongelmista. Univaikeuden taustalta voi löytyä muun muassa kuuloyliherkkyyttä, refluksitautia tai aivoperäisiä kohtauksia. Vaikeavammainen lapsi ei itse kykene asentoaan vaihtamaan ja vaatii vanhemman avun asennonvaihtamiseen.

Nukahtamisvaikeudet ja yöheräilyt vievät nopeasti lasten ja heidän vanhempiensa voimavaroja. On erittäin tärkeää pyrkiä selvittämään univaikeuksien syyt mahdollisimman nopeasti.

Epilepsia

Aina, kun lapsella on aivovaurio, siihen liittyy kohonnut riski aivoperäisiin kohtauksiin. Vuonna 2012 tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan epilepsian riski CP-vammaisilla on 25 %. Lapsilla, joilla on spastinen tetraplegia, epilepsian ilmenemisriski on selvästi suurempi, jopa yli 50 %. Hemiplegialapsista noin 30 %.lla on riski saada epilepsiakohtaus.

Aivojen sähköistä toimintaa mittaava aivosähkökäyrä eli EEG tehdään aina, kun herää epäily aivoperäisistä kohtauksista.

Lue lisää epilepsiasta.

Kognitiiviset vaikeudet

Suurimmalla osalla CP-vammaisista henkinen kehitys on normaalia, mutta kehitystaso voi vaihdella normaalista kehitysvammaan. Joillakin vamma ilmenee vain pienenä toimintahäiriönä, toisilla vaikeana monivammaisuutena. CP-oireistojen monimuotoisuudesta johtuen, kognitiivisen kehitystason arvioiminen (psykologin arvio) voi olla vaikeaa. Osa CP-lapsista ei pysty liikuntavammansa takia tekemään psykologisten testien hienomotorisia ja silmä-käsikoordinaatiota vaativia tehtäviä lainkaan. Suoriutuminen on usein epätasainen.

Valtakunnallinen suositus on, että ensimmäinen psykologin arvio tehdään viimeistään 4–5-vuoden iässä.

Koulun aloittamisen jälkeen psykologin tutkimukset tehdään lapsen tarpeen niin vaatiessa.

Puhe, kommunikaatio ja puhetta tukevat apuvälineet

CP-vamma voi vaikeuttaa puheen tuottoon tarvittavien lihasten tahdonalaisia liikkeitä, jolloin artikulaatiosta tulee epätarkkaa, kankeaa tai puuromaista. Äänen ja hengityksen koordinaatiossa voi olla vaikeutta, ääni heikko ja puhenopeus hidasta. Tätä kutsutaan dysartriaksi. Kuolaamisongelmaa esiintyy 20 %:lla.

Kaikki CP-lapset eivät opi puhumaan ja tarvitsevat puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä (AAC – Augmentarive and Alternative Communication). Menetelmien käyttöönottoa suunnitellaan kullekin CP-lapselle yksilöllisesti ottaen huomioon mm. lapsen kognitiiviset, motoriset ja näönkäytölliset haasteet.

Kommunikointimenetelminä voidaan käyttää mm. kuvia, viittomia, puhelaitteita, kommunikointikansioita, erilaisia hiirellä, kosketuksella tai katseella käytettäviä laite- ja tietokonesovelluksia.

Lue lisää

Kuulo-ongelmat

CP-vammaisilla on hyvin usein kuuloyliherkkyyttä, mikä voi epämiellyttävänä tuntemuksena aiheuttaa itkuisuutta. Etenkin kovat ja yllättävät äänet usein pelottavat. Tutkimusten mukaan kuulon alenemaa tai kuuroutta esiintyy noin 4 %:lla CP-vammaisista. Kuulo tulee tutkia, jos on epäilyä kuulovammasta.

Toiminnallisen näön hahmottamisen ongelmat

Normaali näkeminen muodostuu toiminnallisista osa-alueista, joita ovat esimerkiksi silmien näöntarkkuus, seuraamisliike, värinäkö, silmän ja käden yhteistoiminta sekä kolmiulotteinen (avaruudellinen) hahmottaminen. Normaali näöntarkkuus ei poissulje aivoperäistä näkövammaa.

On muistettava, että jotkut lapset voivat olla vaikeasti näkövammaisia, siitä huolimatta, että heillä on esimerkiksi normaali näöntarkkuus, silmien kontrastiherkkyys tai näkökenttä. Jopa 50–75%:lla CP-lapsista on näönkäytön ongelmia.

Ruuhkautumisilmiö, eli vaikeus erottaa tiheässä olevia kohteita toisistaan, on yleinen aivoperäisissä näkövammoissa. Ympäristö sisältää paljon erilaisia näköärsykkeitä ja monisisältöistä kuvatietoa, joten ruuhkautuisilmiö voi vaikeuttaa arjessa selviytymistä, liikkumista ja lukemaan oppimista.

Puutteellinen näkö vaikeuttaa mm. tilan hahmottamista sekä silmä-käsi yhteistyötä. Henkilöiden näönvarainen tunnistaminen on merkittävä taito, ja sen vaikeudet hankaloittavat sosiaalista kanssakäymistä.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Päivitetty 9.9.2017 19:03

Koska liitännäisongelmat ovat niin yleisiä, puhutaankin usein CP-oireistosta CP-vamman sijaan.