CP-vamman toiminnallinen luokittelu

CP-vammat voidaan luokitella karkeasti vaikeusasteen mukaan lieviin, keskivaikeisiin ja erittäin vaikeisiin oireistoihin.

​Lievässä muodossa lapsi liikkuu ilman liikkumisen apuvälinettä, mutta esimerkiksi tasapainovaikeudet tulevat esiin liikkuessa epätasaisessa maastossa. Keskivaikeassa muodossa lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineen ja henkilökohtaista avustamista arjen eri tilanteissa. Vaikeassa muodossa lapsi tarvitsee avustamista lähes kaikissa päivittäisissä toiminnoissa.

Liikkumisen eli karkeamotoriikan luokittelu

CP-vammaisen liikuntavamman vaikeusasteen määrittelyssä käytetään Gross Motor Function Classification Scale (GMFCS) -luokitusta, joka kuvaa karkeamotorista toimintaa. Luokituksessa käytetään tasoja I–V.

Taso I

Itsenäinen kävely ilman rajoitteita. Vaikeuksia vain taitoa vaativissa karkeamotorisissa tehtävissä.

Taso II

Itsenäinen kävely ilman apuvälineitä (usein ortoosin eli kehon liikkumista tukevan ja helpottavan apuvälineen tarve), mutta jonkin verran vaikeuksia kodin ulkopuolella liikkumisessa (esimerkiksi portaissa).

Taso III

Itsenäinen kävely apuvälineiden (esimerkiksi dallari, rollaattorin tyyppinen apuväline, jota vedetään perässä) avulla. Merkittäviä vaikeuksia kodin ulkopuolella liikkumisessa (usein pyörätuoli ulkotiloissa käytössä).

Taso IV

Itsenäinen liikkuminen rajoittunut, pystyy käyttämään sähkökäyttöistä liikkumisen apuvälinettä tai manuaalista pyörätuolia, ei pysty liikkumaan pystyasennossa edes apuvälineiden avulla.

Taso V

Itsenäinen liikkuminen erittäin vaikeaa, myös sähkökäyttöisten liikkumisen apuvälineiden käyttömahdollisuudet rajoittuneet (vain rajatussa tilassa).

Kädentaitojen luokittelu

Yläraajan toiminnan vaikeuden luokittelumenetelmää, Manual Ability Classification Scale (MACS), käytetään yli 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille. Menetelmällä luokitellaan lapsen taitoja käsitellä arkisia esineitä päivittäisissä toiminnoissa. Luokittelussa on tasot I–V.

​I-taso:​käsittelee esineitä helposti ja onnistuneesti.
II-taso:​käsittelee suurinta osaa esineistä onnistuneesti, mutta toiminnan laadussa ja/tai nopeudessa on jonkin verran puutteita.
III-taso:​vaikea käsitellä kaikkia esineitä, tarvitsee apua toiminnan valmistelemiseen ja/tai muokkaamiseen.
IV-taso:​käsittelee itsenäisesti helposti käsiteltäviä esineitä helpotetuissa tilanteessa. Tarvitsee jatkuvaa tukea ja apua.
V-taso:​​lapsi ei käsittele esineitä itsenäisesti ja taidot käsitellä esineitä tai suorittaa yksinkertaisia toimintoja ovat heikot.

Kommunikoinnin luokittelu

Kommunikoinnin vaikeusasteen luokittelussa käytetään Communication Function Classification System (CFCS) -luokittelua. Luokittelussa otetaan huomioon, miten kommunikointi sujuu arjen tyypillisissä tilanteissa. Arvioitavan henkilön kommunikointikeino (esimerkiksi puhe, kuvat) ja kognitiivinen eli tiedollinen taso voi olla mikä tahansa. Luokittelussa käytetään tasoja I–V.

​I-taso:​tuloksellinen viestin lähettäjä ja vastaanottaja vieraiden ja tuttujen kumppanien kanssa.
II-taso:​tuloksellinen, mutta tahdiltaan hitaampi viestin lähettäjä ja/tai vastaanottaja vieraiden ja/tai tuttujen kumppanien kanssa.
III-taso:tuloksellinen viestin lähettäjä ja vastaanottaja tuttujen kumppanien kanssa.
IV-taso:​epäjohdonmukainen lähettäjä ja/tai vastaanottaja tuttujen kumppanien kanssa.
V-taso:​harvoin tuloksellinen lähettäjä ja vastaanottaja tuttujenkaan kumppanien kanssa.

Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Päivitetty 9.9.2017 18:59