Käsien yhteistyön ja hienomotoriikan kehittymisen kannalta on tärkeää leikkiä sellaisessa asennossa, jossa kummankin käden käyttäminen on mahdollisimman helppoa. Hyvä, tukeva istuma-asema edesauttaa kummankin käden käyttämistä. tarvittaessa istuma-asentoa voi tukea selän ja vartalon alueelta, riippuen lapsen omasta taidosta istua.
Jos leikkiessä toinen käsi "unohtuu", ohjaa käsi mukaan toimintaa lapsen hartiasta. "Unohtuminen" johtuu useimmiten heikosta tuntotiedosta.
Painon kannatuksen ohjaaminen kehon heikommalle puolelle on tärkeä aloittaa heti, kun puoliero havaitaan, usein jo alle vuoden iässä. Vatsamakuuasennossa ja kyynärnojassa lasta ohjataan siirtämään ja kannattamaan painoaan myös heikommalle puolelle. Vatsamakuulla leikkiminen aktivoi vartalon ojennuspuolta, ohjaa lantion suoraksi, venyttää lonkan koukistajia ja vahvistaa painovoimaa vastaan työskentelyä.
Myöhemmin lasta ohjataan tukeutumaan suorille käsivarsille ja konttausasentoon. Tukeutuessaan avoimiin kämmeniin lapsi saa syvätunnon kautta tietoa ja kokemuksia koko kehosta.
Lasta kannustetaan liikkumaan kontaten, jos se on mahdollista. Konttaaminen harjaannuttaa lasta asennosta toiseen siirtymiseen. Lapsi oppii muun muassa vartalon kiertoja, jalkojen vuorotahtia, keskivartalon hallintaa ja käsiin tukeutumista. Samalla konttaaminen edistää myös käsien tuntotietoa ja käsien käyttöä.
Pienet lapset leikkivät mielellään lattialla. Jos lapsi ei istu itsenäisesti, voit tukea lasta edestä tai takaa. Kasvotusten leikkiessä vanhempi pystyy reagoimaan lapsen tunteisiin omalla katseellaan ja ilmeillään.
Kaikkea tekemistä on hyvä myös sanoittaa, eli puhua ääneen mitä itse tekee ja mitä toivoo lapsen tekevän. Esimerkiksi: ”Nyt vieritän sinulle pallon, ota pallo kahdella kädellä kiinni”.
Sivuistunta, risti-istunta ja täysistunta ovat hyviä leikkiasentoja. Sivuistunnassa lapsi harjoittelee tukeutumista toiseen yläraajaan, jolloin toinen yläraaja on vapautettu leikkiin.
Ohjaa lapsi leikkimään asennossa molemmin puolin. Sivuistunnassa lapsen vartalo on aktiivinen.Risti-istunnassa molemmat kädet vapautuvat leikkiin. Lasta kannattaa kannustaa käyttämään heikomman puolen kättä aktiivisesti leikkimiseen ja tukeutumiseen. Täysistunnassa takareiden lihaksiin saadaan venytystä. Sijoittamalla lelut vartalon molemmille puolille saadaan vartalon kiertoa aktivoitua. Vartalon kiertoliikettä tarvitaan sujuvaan kävelyyn.
Lapsi saattaa itse valita mieluiten leikkiasennokseen jalkojensa välissä istumisen. Tämä ei ole kuitenkaan vartalon hallinnan vahvistamisen ja lonkkien normaalin kehityksen kannalta suositeltava leikkiasento. Lapsi hyötyy monipuolisista leikkiasennoista.
On tärkeää, että lapsi itse tai ohjattuna siirtyy asennosta toiseen. Siirtymätilanteissa painonsiirrot puolelta toiselle ja vartalon hallinta kehittyvät.
Kyykistyessään lapsi vahvistaa molempien alaraajojen lihaksistoa ja tasapainoa. Kyykyssä leikkiessä saadaan hyvä venytys pohkeisiin. Ohjaa lapsen paino tasaisesti molemmille alaraajoille. Harjoittele kyykyssä painon viemistä vuorotellen päkiöille ja kantapäille (rullaus), tämä vahvistaa jalkaterän lihaksia ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Jalan liikkuvuus on tärkeää lapsen opetellessa seisomaan ja kävelemään.
Seisomisen harjoittelu aloitetaan usein seisomatelineessä. Seisomisen harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuoden iässä.
- Seisomatelineessä lapsi:
- Oppii kuormittamaan molempia alaraajojaan symmetrisesti.
- Luustolle saadaan kuormitusta, lonkille ja alaraajojen nivelille hyvä kuormitusasento.
- Tarvittaessa saadaan venytystä alaraajojen kireille lihaksille.
Seisomatelineen käyttöä jatketaan tarvittaessa koko lapsuusajan.
Seisomaharjoittelussa voidaan tarvittaessa korjata lapsen jalkaterien ja alaraajojen linjausta yksilöllisesti valmistetuilla pohjallisilla tai ortooseilla. Myös tuntotietoa tai jänteen venyvyyttä lisääviä sähköhoitoja voidaan käyttää seisomaharjoitteissa. Tuetussa seisoma-asennossa on hyvä katsella kirjaa ja harjoitella samalla silmän ja käden yhteistyötä.
Vauvattaminen
Vauvattaminen on pienen vauvan kanssa motorisen liikkeen tuottamista vuorovaikutuksen kehittymisen tueksi. Vauvan ollessa selinmakuulla vie molempia käsiä sivulle ja yhteen (”halausliike”), vuorotellen käsiä kohti kattoa, tee käsillä perhosliikettä, tuo vauvan polvia vuorotellen kohti vatsaa.
Mitä on vauvattaminen? (Väestöliitto)
Piilo- ja kukkuuleikit
Mene ”piiloon” omien käsien taakse tai yllätä vauva tyynyn takaa sanomalla "Kukkuu!”
Huivileikki
Kutittele vauvaa huivilla tai peitä vauva huivin taakse pieneksi hetkeksi kokonaan.
Mittarimatoleikki
Vanhemman sormet kulkevat lapsen keholla mittarimadon tavoin, samalla sanoittaa ”mittarimato mittaa kättä - kuinka pitkä se onkaan”: mittarimato kulkee kehon eri osiin.
Kääretorttuleikki
Lasta rullaillaan edestakaisin lattialla sanoen ”näin leivotaan kääretorttua”, lasta silitetään käsin ”nyt levitetään hilloa”, lasta kosketellaan sormenpäillä ”nyt sirotellaan sokeria”.
Nuotanveto ja soutaminen
Jalkapohjat vastakkain tai lapsen kanssa haaraistunnassa sylikkäin. Voi lisätä lorun:
”Vedetään nuottaa, saadaan kaloja,
kissalle kiisket, koiralle kuoreet,
isot kalat syödään, pienet kalat myydään”
Eläinleikit
Matkitaan lattialla konttausasennossa kissaa, koiraa, lehmää, ponia, leijonaa, dinosaurusta jne.
Autolla ajaminen
Sylikkäin istuen pidetään kiinni ”ratista”: kurvaillaan ja kallistellaan molemmille puolille, jarrutellaan ja lähdetään liikkeelle eteen sekä taakse.
Palloleikit
-
Pallolla voi leikkiä istuen, seisten tai maaten.
-
Palloja voi heittää, ottaa kiinni, vierittää, kantaa ja pompottaa.
-
Pallolla voi myös hieroa lasta.
-
Erikokoiset pallot vaativat erilaisia otteita. Palloja on saatavilla monista eri materiaaleista. On myös palloja, joiden pinnassa on koloja, jolloin lapsen on helpompi tarttua niihin. Kokeile myös ilmapalloja.
-
Pallolla voi keilata kumoon esineitä, joiden pystyyn nostamisessa hyödynnetään kahta kättä. Pienen pallon heittelyä voi harjoitella myös yhdellä kädellä – silloin harjaantuu myös voimansäätely ja etäisyyksien arviointi.