Lääkehoidon kehittyessä reumalasten ravitsemustila on parantunut. Vuonna 2014 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan reumalapsilla ei todettu vajaaravitsemusta tai kasvun hidastumista. Sen sijaan rasvakudoksen määrä oli lisääntynyt ja noin 30 % reumalapsista oli ylipainoisia tai lihavia. Sairauden aktiivisuus tai tautimuoto ei vaikuttanut tuloksiin. Ylipaino altistaa myöhemmin verenpaineen kohoamiselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille.

Osa lastenreumassa käytetyistä lääkkeistä voi aiheuttaa pahoinvointia, vatsavaivoja tai ruokahalun lisääntymistä. Toisaalta reuman aktiivivaiheessa energiantarve on lisääntynyt. Ruokavaliota saatetaan myös omatoimisesti rajoittaa esimerkiksi internetistä löytyvien ohjeiden perusteella. Kaikki edellä mainitut voivat huonontaa ravitsemustilaa.

Reumalapselle suositellaan laadullisesti samanlaista ruokavaliota kuin muillekin lapsille. Hyvän ruokavalion voi koostaa monella tavalla. Se sisältää paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä sekä täysjyväviljatuotteita. Lisäksi suositaan kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita, kalaa, broileria, vähärasvaista lihaa, kasviproteiinin lähteitä sekä pehmeää rasvaa.

Kaikista ruokaryhmistä on valittavissa monenlaisia vaihtoehtoja eri makumieltymyksiin. Kun arjen valinnat ovat terveyttä edistäviä, satunnaiset poikkeukset eivät haittaa. Yhteiset ruoanvalmistus- ja leivontahetket ja kauppareissut sekä kannustava ote edistävät lapsen ja nuoren syömistä. Ruokaan ja syömiseen ei tule suhtautua liian mustavalkoisesti. Tavoitteena on syömisen ilo.

Kuva: © Valtion ravitsemusneuvottelukunta

Tulehdus kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lisää energian, proteiinin sekä muiden suojaravintoaineiden tarvetta. Riittävää energian ja ravintoaineiden saantia turvaa säännöllinen ateriarytmi, joka sisältää aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Säännöllinen syöminen tukee myös painonhallintaa.

Lääkitys on ainoa lastenreuman etenemiseen vaikuttavaksi todettu tekijä. Ruokavalion rajoituksilla tai lisillä ei voida nykytiedon mukaan tähän vaikuttaa. Reumalapsille suositellaan monipuolista ruokavaliota, jolla voidaan edistää sydän- ja verisuoniterveyttä sekä vaikuttaa edullisesti suoliston bakteerikantaan eli mikrobiomiin. Sopiva energiansaanti on edellytys normaalille painonkehitykselle ja pituuskasvulle.

Ruokavalion vaikutusta sairauden aktiivisuuteen on pyritty tutkimaan lähinnä aikuisilla, mutta tutkimuksiin liittyy paljon menetelmällisiä haasteita. Toistaiseksi saatavilla olevan tutkimustiedon pohjalta ei ole riittävästi näyttöä, että erilaiset välttämisruokavaliot (esimerkiksi gluteeniton, maidoton tai vegaaniruokavalio) helpottaisivat oireita lastenreumassa.

Reumalapsille ei ole yleistä vältettävien ruoka-aineiden listaa. Ruoka-aineita ei kannata välttää varmuuden vuoksi. Ruoan epäedullinen rasvahappokoostumus voi lisätä kipu- ja tulehdusoireita.

Mikäli ruoka-aineita vältetään, tulee ne korvata ravitsemuksellisesti vastaavilla ruoka-aineilla riittävän ravinnonsaannin ja kasvun turvaamiseksi. Esimerkiksi maito- ja täysjyväviljatuotteet ovat lapsen ruokavaliossa keskeinen energian, proteiinin ja B-vitamiinien lähde. Maitotuotteet ovat lisäksi merkittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja jodin lähde. Täysjyväviljasta saadaan myös kuitua, sinkkiä, seleeniä, magnesiumia ja rautaa.

Tiukat, omatoimisesti toteutetut välttämisruokavaliot voivat haitata lapsen kasvua ja kehitystä ja lisätä vajaaravitsemusriskiä. Yksittäisten ihmisten ruokavaliokokeiluja ei voi yleistää kaikille sopiviksi. Myös vaihtoehtohoitoja antavat henkilöt saattavat antaa ruokavalio-ohjeita, joihin tulee suhtautua kriittisesti. Ohjeet eivät yleensä perustu tutkittuun tietoon eikä ohjeiden antajalla ole tietoa lapsen kokonaishoidosta.

Mikäli lapsen ruokavaliota aiotaan merkittävästi muuttaa, tulee asiasta keskustella hoitoyksikössä. Päiväkoti- ja kouluruokailuun tarvitaan terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä todistus. Jos reumalapsen ruokavalion käytännön toteutus mietityttää, on mahdollista varata aika hoitoyksikön ravitsemusterapeutille.

Jos ruoka maistuu huonosti ja paino laskee, kannattaa suosia pieniä, tiheitä aterioita. Tarvittaessa ruokavalion täydentäjänä voidaan käyttää apteekista ostettavia kliinisiä täydennysravintojuomia, jotka ovat ravintosisällöltään monipuolisia. Vaihtoehtoisesti energialisänä voidaan käyttää myös apteekista ostettavaa maltodekstriinijauhetta (hiilihydraattia), mutta tällöin proteiinin saannin ruokavaliosta tulee olla riittävää. Kliiniset ravintovalmisteet ovat reumalapsille Kela-korvattavia vain lääkärin asettamalla diagnoosilla ”lasten vaikeat aliravitsemustilat”.

Mikäli paino nousee liiaksi, kasvisten, hedelmien ja marjojen osuutta pyritään lisäämään ja annoskoot pidetään iänmukaisen kohtuullisina lautasmallin mukaisesti. Uusien kasvisten, hedelmien ja marjojen makuihin totuttelu vaatii usein jopa 10–15 maistamiskertaa. Kerrasta tai parista ei kannata luovuttaa.

Makeita välipaloja vältetään, eikä herkkuja kannata ostaa kotiin varastoon. Ruoalla ei palkita. Perheen yhteiset ateriat edistävät hyvää syömiskäyttäytymistä.

Lapselle mieluinen liikunta ja ruutuajan rajaaminen edistävät painonhallintaa. Vanhemman on selkeästi asetettava rajat ruutuajalle. Niin ruokailu- kuin liikuntatottumuksissakin vanhemman mallivaikutus on merkittävä.

D-vitamiini ja kalsium

Reumalapsen tärkein ravintolisä on D-vitamiini ja tarvittaessa kalsium. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kala, kananmuna, margariinit ja nestemäiset maitotuotteet. 2–18-vuotiaille suositellaan ympärivuotisesti D-vitamiinilisää 7,5 mikrogrammaa (µg) päivässä. Kortisonihoidon aikana D-vitamiinilisää käytetään yleensä 20 µg/vrk.

Lastenreumaa sairastavilla lapsilla on kuvattu taipumusta mataliin D-vitamiinipitoisuuksiin. D-vitamiinin puutos on haitallista luustolle ja se voi olla yhteydessä myös sairauden aktiivisuuteen. Tutkimustulokset ovat vielä ristiriitaisia ja lisätutkimukset ovat tarpeen. D-vitamiinipitoisuus voidaan määrittää verikokeella ja tarvittaessa vastauksen perusteella tehdään annosmuutoksia. D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 2–11-vuotiaille 50 µg/vrk ja yli 12-vuotiaille 100 µg/vrk. Nämä ovat moninkertaiset saantisuositukseen verrattuna.

Parhaita kalsiumin lähteitä ovat nestemäiset maitotuotteet, kovat juustot sekä kalsiumrikastetut tuotteet. 1 dl nestemäisiä maitotuotteita tai viipale juustoa sisältää kalsiumia noin 100 mg. Kalsiumin suositeltava saanti lapsille ja nuorille on 600–900 mg/vrk. Kortisonihoidon aikana kalsiumia tulisi saada noin 1000–1500 mg/vrk. Tarvittaessa käytetään kalsiumlisää 500–1000 mg/vrk ravinnon kalsiummäärästä ja lapsen iästä riippuen. Liiallisesta kalsiuminsaannista ei kuitenkaan ole hyötyä ja se voi heikentää raudan imeytymistä.

Muut vitamiinit ja kivennäisaineet

Metotreksaattihoidon yhteydessä tarvitaan aina foolihappolisä. Hyviä foolihapon lähteitä ruokavaliossa ovat maksa, vihreät kasvikset, palkokasvit, hedelmät ja marjat. Antioksidantit (C- ja E-vitamiini, beetakaroteeni ja seleeni) tukevat elimistön puolustusjärjestelmää. Hyviä C-vitamiinin ja beetakaroteenin lähteitä ovat marjat, hedelmät ja kasvikset. E-vitamiinia saadaan kasviöljyistä, pähkinöistä ja täysjyväviljavalmisteista. Seleenin saantia turvaa maitotuotteiden, täysjyväviljan, kalan ja lihan käyttö. Ruoka on paras antioksidanttien lähde eikä erillisiä antioksidanttilisiä suositella.

Kroonisen tulehduksen takia raudan, sinkin ja seleenin pitoisuudet veressä vähenevät, mutta kivennäisaineiden ylimäärästä ei ole hyötyä. Tarvittaessa reuman aktiivivaiheessa, mahdollisten ruokavaliorajoitusten tai huonon ruokahalun yhteydessä ruokavaliota voi täydentää lasten monivitamiini-kivennäisainevalmisteella.

Kala ja kalaöljyvalmisteet

Kala sisältää pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Ne muuttavat tulehduksen ja kivun välittäjäaineiden syntyyn johtavaa aineenvaihduntaa ja suurina määrinä voivat lievittää reumakipua. Kala on hyvä proteiinin
ja jodin lähde ja kalan rasva on muutenkin terveyttä edistävää. Tämän vuoksi kalaa kannattaa syödä 2–3 kertaa viikossa eri kalalajeja ja pyyntialueita vaihdellen. Omega-3-rasvahappoja saa runsaasti esimerkiksi lohesta, kirjolohesta, muikusta, makrillista, siiasta, silakasta ja tonnikalasta.

Kalaöljyvalmiste ei korvaa kalasta saatuja muita ravintoaineita. Rypsiöljy sekä rypsiöljypohjaiset rasia- ja pullomargariinit sisältävät myös omega-3-rasvahappoja.

Maitohappobakteerit

Maitohappobakteerit muokkaavat suoliston bakteerikantaa edulliseen suuntaan. Aikuistutkimuksissa saatujen alustavien tutkimustulosten mukaan säännöllinen maitohappobakteerien käyttö saattaa vähentää nivelreuman oireita tai ehkäistä taudin aktivoitumista. Tutkimusnäyttö on vielä osaltaan puutteellista. Vaihtoehtona on käyttää maitohappobakteereita sisältäviä elintarvikkeita tai valmisteita. Myös kuitupitoinen ruoka vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobiomiin.

Luontaistuotteet

Luontaistuotteiden yhteisvaikutuksia reumalääkkeiden kanssa ei ole tutkittu. Luontaistuotteet saatetaan mieltää turvallisemmiksi ja vähemmän haitallisiksi kuin lääkkeet. Jotkut niistä voivat kuitenkin rasittaa maksaa ja aiheuttaa jopa maksavaurion. Usein valmisteiden teho suhteessa kustannuksiin on hyvin kyseenalainen. Mikäli luontaistuotteita on käytössä, niistä on tärkeää mainita hoitavalle lääkärille.

Metotreksaatti

Metotreksaatti saattaa aiheuttaa pahoinvointia, vatsavaivoja tai makumuutoksia. Metotreksaatti aiheuttaa foolihapon puutetta, joten lääkäri ohjeistaa foolihappolisän käytön. Pahoinvoinnin aikana kylmät ja raikkaat ruoat ja juomat saattavat maistua paremmin. Myös täydennysravintojuomia voi kokeilla. Mielellään suositaan kalaa, broileria, kananmunaa, kasviproteiinin lähteitä tai juustoa.

Biologiset lääkkeet

Suurentuneen listeria- ja salmonellainfektioriskin takia liha, kala ja kananmuna kannattaa aina kypsentää kauttaaltaan. Pastöroimattomia maitotuotteita tulee välttää (lisätietoa Elintarviketurvallisuusvirastosta (evira.fi)).

Kortisoni

Pitkäkestoinen suuriannoksinen kortisonihoito hidastuttaa pituuskasvua sekä heikentää luustoa ja lisää murtumariskiä. Haittavaikutuksia ilmenee yleensä enemmän, jos kortisoni annostellaan päivän mittaan useana annoksena aamulla annettavan kerta-annoksen sijaan. Nivelpistoksista ei yleensä aiheudu haittavaikutuksia. Krooninen tulehdus itsessään haurastuttaa luustoa.

Kortisoni lisää ruokahalua. Lisäksi se voi aiheuttaa turvotusta sekä verenpaineen, veren rasva-arvojen ja verensokerin kohoamista. Se voi aiheuttaa myös unihäiriöitä ja mielialan muutoksia, jotka voivat osaltaan vaikuttaa ruokavalintoihin. Riittävän kalsiumin ja D-vitamiinin saannin lisäksi kortisonihoidon aikana on keskeistä turvata riittävä proteiinin saanti, suosia pehmeitä rasvoja, täysjyväviljavalmisteita sekä vähäsuolaisia ruokavalintoja. Jos ateria-ajat ovat säännölliset ja annoskoot kohtuullisia, energiansaanti pysyy helpommin maltillisena.