Hoito

Lastenreuman hoito on edistynyt harppauksin viimeisen 15 vuoden aikana. Suurin osa lapsista saadaan oireettomiksi. Lastenreuman hoito on yksilöllistä ja hoitoon vaikuttavat monet tekijät. Perheen sitoutuminen pitkäaikaiseen hoitoon on keskeistä.

​Aiemmin lastenreuma oli vaikeimmissa tapauksissa invalidisoiva, potilaat olivat hyvin sairaita ja tulehdus aiheutti pysyviä muutoksia elimistöön. Nykyinen erikoislääkäreille keskitetty hoito, tehokas lääkkeiden käyttö sekä uudet biologiset lääkkeet ovat mahdollistaneet sen, että suuri osa lapsista on oireettomia. Heitä voidaan hoitaa polikliinisesti ja pitkäaikaiset nivelmuutokset ovat hyvin harvinaisia. Kirurgista hoitoa reumalapset tarvitsevat nykyhoitojen myötä erittäin harvoin. Lastenreuman hoito on yksilöllistä ja valittavaan hoitoon vaikuttavat monet tekijät.

Lastenreuman pitkäaikaisseuranta ja ennuste

Tutkimustiedon valossa pitkän aikavälin ennuste on yleensä sitä parempi, mitä nopeammin saavutetaan oireettomuus. Perheen sitoutuminen pitkäaikaiseen hoitoon on keskeistä.

Pyrkimyksenä on, että lapset pystyvät elämään tavallista elämää taudin heitä erityisemmin rajoittamatta. Suurimman osan kohdalla tämä toteutuu jo nyt hyvin ja tulevaisuudessa vielä paremmin moniammatillisen työn ja uusien enemmän henkilökohtaisesti räätälöityjen hoitojen avulla.

Ennusteeltaan parhaimmaksi lastenreuman alatyypiksi on osoittautunut oligoartriitti (korkeintaan 4 tulehtunutta niveltä), joka saadaan todennäköisemmin rauhoittumaan kevyemmällä hoidolla. Monen nivelen taudit vaativat usein pitkään kestäviä yhdistelmähoitoja.

Kontrollikäynnit

Lastenreumapotilaan kontrollikäynneillä seurataan lapsen terveydentilaa, arvioidaan toimintakykyä, tutkitaan nivelten liikkuvuudet, seurataan kasvua ja otetaan kantaa lääkityksen riittävyyteen. Tarvittaessa tehdään myös nivelten ultraäänitutkimus, joka on kivuton. Verinäytteiden avulla seurataan tulehdusarvoja sekä lääkehoitoon liittyen turvakokeita. Kuvantamistutkimuksia tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa nivelten tulehdustilanne vaatii tarkennusta.

Lue lisää reuman toteamisesta ja tutkimuksista.

Vastaanottokäynneillä fysioterapeutti ja toimintaterapeutti arvioivat fysioterapian ja mahdollisten apuvälineiden tarvetta. Lastenreuman hoito on moniammatillista yhteistyötä. Lastenreumapoliklinikalla perhe tapaa reumahoitajan ja lastenreumaan perehtyneen tai erikoistuneen lääkärin eli lastenreumatologin. Lastenreuman moniammatilliseen työryhmään kuuluvat myös fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, sosiaalityöntekijä, psykologi sekä osastosihteeri.

Videolla kerrotaan, mitä reumapoliklinikkakäynnillä tapahtuu ja keitä käynnillä tapaa.

Lääkehoito

Lastenreuman hoitoon on käytettävissä tehokkaita lääkkeitä. Hoidon tavoitteena on niveltulehdusten rauhoittuminen. Hoito aloitetaan yleensä tulehduskipulääkkeillä ja tulehtuneiden nivelten paikallishoidoilla.

Suurimmalle osalle lastenreumapotilaista aloitetaan säännöllinen lääkitys. Lääkitys ei ole kuuriluontoista vaan usein vuosia kestävää. Ainoastaan tulehduskipulääkkeitä tai kortisonia käytetään lyhytkestoisina jaksoina. Reumalääkärin tärkeä tehtävä seurannan aikana on arvioida annetun hoidon tehoa ja hoitosuunnitelmassa pysyminen on tärkeää. Edellä kuvattu hoito on tehokas noin kahdelle kolmasosalle lastenreumaa sairastavista. Niin sanottuja biologisia reumalääkkeitä käytetään niille, joille tavanomainen hoito ei ole riittävän tehokas tai muista lääkkeistä tulee haittavaikutuksia. Reumalääkitystä ei pidä lopettaa sopimatta hoitavan lääkärin kanssa.

Nivelten paikallishoidot

Nivelen paikallishoidossa kortisonia ruiskutetaan suoraan tulehtuneeseen niveleen. Se on paras tapa rauhoittaa tulehdus yksittäisessä nivelessä. Hoito voidaan tarvittaessa uusia. Nivelten paikallishoidot voidaan tehdä nukutuksessa riippuen lapsen iästä ja pistettävien nivelten lukumäärästä. Lisäksi voidaan käyttää paikallispuudutusta, ilokaasua, kylmäpakkausta ja muita vastaavia kivunlievitysmenetelmiä tilanteen mukaan. Hoidon tehon maksimoimiseksi suositellaan hoidetun nivelen mahdollisimman vähäistä käyttöä seuraavaan aamuun saakka.

Kortisonihoito

Kortisonitabletit (Prednisolon®) tehoavat hyvin ja nopeasti tulehdukseen, mutta käyttöä rajoittavat haittavaikutukset. Siksi kortisonia käytetään yleensä pieninä annoksina ja vain lyhyitä aikoja. Kortisonihoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Tulehduskipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeistä käytetyin on naprokseeni (Pronaxen®, Naproxen®, Miranax®), joka pitkävaikutteisena soveltuu hyvin niveltulehdusten aiheuttaman kivun hoitoon. Naprokseenin kanssa ei suositella käytettäväksi muita tulehduskipulääkevalmisteita, esimerkiksi ibuprofeenia (Burana®, Ibumax®, Ibumetin®, Ibusal®, Ibuxin®, Ibutabs®), koska yhtäaikainen käyttö voi aiheuttaa verenvuotoja. Jos kivun takia tarvitaan lisälääkitystä, voi tilapäisesti tulehduskipulääkkeen kanssa käyttää parasetamolia.

Metotreksaatti

Käytetyin reumalääke on metotreksaatti (Trexan®, Methotrexate®, Metoject®, sekä lapsi- että aikuisreumapotilailla). Annostelu tapahtuu aina kerran viikossa joko tabletteina tai ihonalaisena pistoksena. Reuman hoitoon käytetyillä annoksilla metotreksaatin vaikutusmekanismi on anti-inflammatorinen eli tulehdusta estävä. Sen yleisin sivuvaikutus on lääkkeenottoon liittyvät vatsavaivat ja pahoinvointi, joita esiintyy pienellä osalla potilaista. Sivuvaikutuksia vähentämään käytetään foolihappoa (B-vitamiini). Lääkitystä seurataan säännöllisillä verikokeilla eli turvaverikokeilla.

Muita reumalääkkeitä

Hydroksiklorokiinia (Oxiklorin®) voidaan käyttää lastenreuman hoidossa. Se on varsin hyvin siedetty, eikä sen kanssa tarvita rutiininomaisesti verikoeseurantaa. Sivuvaikutuksia on harvoin (vatsavaivat, painajaisunet).

Leflunomidi (Arava®) on vaihtoehto metotreksaatille. Se vaatii myös säännöllistä verikoeseurantaa. Sen käyttöä rajoittaa se, ettei siitä ole annossuosituksia pienille lapsille.

Sulfasalatsiinin (Salazopyrin®) käyttö on ensisijaista selkärankareumatyyppisessä lastenreumassa. Sen käyttö vaatii säännöllistä turvaverikoeseurantaa. Sulfasalatsiini saattaa aiheuttaa vatsavaivoja.

Biologiset reumalääkkeet

Biologiset reumalääkkeet ovat bioteknologisesti tuotettuja lääkkeitä. Niiden käyttöönotto on mullistanut vaikean lastenreuman hoidon. Biologisia lääkkeitä käytetään myös psoriasiksen ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa.

Biologisia reumalääkkeitä tarvitaan noin kolmasosalla lastenreumaa sairastavista. Ne lisätään yleensä muuhun jo käytössä olevaan lääkitykseen. Biologiset reumalääkkeet hillitsevät reumatulehdusta ylläpitäviä mekanismeja. Niitä käytetään joko ihonalaisin pistoksin tai sairaalassa lääketiputuksena. Biologisten lääkkeiden ansiosta lastenreuman ennuste on entisestään parantunut. Toimintakykyyn vaikuttavia pysyviä nivelmuutoksia ilmenee erittäin harvoin.

Reumalääkkeiden pitkäaikaiskäyttö

Reumalääkkeitä käytettäessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota infektioihin. Jos lapsella on akuutti kuumeinen infektio, saatetaan reumalääkkeet jättää tauolle. Tarkemmat ohjeet annetaan omasta hoitavasta yksiköstä. Tarpeettomia taukoja on syytä välttää. Jos reumalääkityksen aikana lapsella esiintyy kuumeilua, on syytä olla yhteydessä omaan hoitopaikkaan tavanomaista herkemmin. Kausi-influenssarokotusta suositellaan vuosittain estämään influenssaa ja erityisesti sen jälkitauteja. Jos lapsi ei ole sairastanut vesirokkoa, on käytäntönä rokottaa sitä vastaan ennen reumalääkkeiden aloitusta, samoin tarkistetaan esimerkiksi MPR-rokotukset.

Reumalääkkeiden haittavaikutusten arvioiminen on vaikeaa esimerkiksi infektioiden suhteen. On mahdollista, että aktiivinen reumatulehdus muuttuneena immunologisena tilana saattaa itsessään altistaa infektioille. Toisaalta aivan terveetkin lapset voivat saada vakavia infektioita tai sairastua pahanlaatuisiin sairauksiin. Tämän hetken tiedon valossa reumalääkkeet, mukaan lukien biologiset lääkkeet eivät lisää lastenreumapotilaiden riskiä sairastua syöpään.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Reumalääkitystä ei pidä lopettaa sopimatta hoitavan lääkärin kanssa.

Katso lisää