Olkaluun murtuma

Olkaluun murtumat syntyvät yleensä kaatumisesta, putoamisesta tai suorasta iskusta. Murtuman seurauksena olkavarressa esiintyy kipua, turvotusta ja joskus silminnähtävää virheasentoa, eikä raajaa pysty käyttämään kivun takia normaalisti.

Olkaluun yläosan murtumat paranevat yleensä hyvin rannekaulasidoksella tai vartalosidoksella. Koska olkanivel on hyvin liikkuva pallonivel, voidaan olkaluun yläosan murtumissa hyväksyä enemmän virhekulmaa ilman, että siitä on toiminnallista haittaa. Joissakin tapauksissa murtuman asento on korjattava nukutuksessa, jolloin murtuma asetetaan paikoilleen ja piikitetään tai harvemmin levytetään. Olkaluun yläosan murtuma saattaa lapsilla ja nuorilla kulkea kasvulevyyn kautta, mikä täytyy huomioida hoitoa suunniteltaessa.

 

Kuva: Olkanivelen röntgenkuvaus.


Kuva: Olkaluun pään murtuma korjattu metallisin piikein.

Olkaluun varren murtumat ovat ylä- ja alaosan murtumia harvinaisempia. Ne syntyvät tavallisesti suoran iskun, törmäyksen tai vääntövamman seurauksena. Olkaluun varren murtumat paranevat pääsääntöisesti erinomaisesti rannekaula-, vartalo- tai tukisidoksella. Leikkaushoito (taipuisilla ydinnauloilla tai levykiinnityksellä) on harvoin tarpeen.

Olkavarren murtuman hoitoon liittyviä kuvia

 

Kuva: 13-vuotiaan olkavarren murtuma on hoidettu kipsisidoksella. Oikealla tilanne 4 kk kuluttua murtumasta.

 

Kuva: Yläraajakipsi ja rannekaulasidos.

 

Kuva: Yläraajan vartalo- ja tukisidos.

 

Kuva: Taipuisat ydinnaulat, olkaluun murtumien hoidossa käytettäviä tukimateriaaleja.

 

Kuva: Levy, olkaluun murtumien hoidossa käytettäviä tukimateriaaleja.

Kyynärnivelen yliojennusvamma aiheuttaa tyypillisesti alle kouluikäiselle lapselle olkaluun alaosaan nivelnastojen yläpuolelta kulkevan murtuman (suprakondylaarimurtuman). Kyynärnivelen vääntövamma tai sijoiltaanmeno voi aiheuttaa olkaluun alaosan nivelpinnan ja kasvulevyjen vaurioita. Diagnoosi varmistetaan röntgenkuvauksella. Tarvittaessa tehdään lisätutkimuksina tietokonetomografiatutkimus ja / tai magneettikuvaus. Hyväasentoiset olkaluun alaosan murtumat hoidetaan kulmakipsisidoksella tai rannekaulasidoksella. Huonoasentoinen murtuma korjataan nukutuksessa, jolloin murtuma asetetaan paikoilleen ja murtuma yleensä kiinnitet​ään metallisilla piikeillä. Merkittävästi pois paikoiltaan olevaan suprakondylaarimurtumaan voi liittyä verisuoni- tai hermovamma, joiden tila arvioidaan aina ennen toimenpiteitä sekä niiden jälkeen.

Kuva: Olkaluun suprakondylaarimurtuma ennen ja jälkeen leikkauksen.

Urheilu- ja liikuntakieltoa tulee murtumatyypin mukaisesti yleensä 6–8 viikkoa. Tukimateriaalien poistoa harkitaan tapauskohtaisesti. Kuntoutuminen murtuman hoidon jälkeen tapahtuu usein luonnostaan ohjaamalla lasta omatoimisiin leikkeihin, jolloin kyynärnivelen liikelaajuudet pikkuhiljaa parantuvat. Fysioterapia on harvoin tarpeen, mutta mikäli seurannassa todetaan vielä liikerajoituksia, ohjataan lapsi/nuori fysioterapeutille.

Miten tarkkailen kipsattua yläraajaa?

Alkuun on normaalia, että yläraajakipsi tuntuu raskaalta ja kipsiin tottuminen vie aikaa. Normaalia on, että välittömästi kipsauksen jälkeen kädessä ja sormissa on turvotusta. Käden kohoasento tuo usein helpotuksen ja turvotus laskee. Kipsatun yläraajan sormien toimintaa tulee tarkkailla säännöllisesti. Sormissa tulee olla normaali väri, lämpö, tunto ja liike. Kipsi ei saa painaa, kiristää tai hangata. Kipsi voi myös murtua, rikkoutua tai käydä liian väljäksi, jolloin kipsi tulee vaihtaa. Mahdollinen haju kipsin alta voi viitata haavatulehdukseen. Tarkkaile myös kipua kädessä, kivun tulisi lievittyä kipsauksen jälkeen. Ongelmatilanteissa tulee olla yhteydessä hoitavaan yksikköön.

Huomioitavaa!

Kyynärnivelen alueen murtumiin voi liittyä yläraajan verenkierron häiriö. Verenkierron arvioimisessa käden värin tarkastelu on yksi parhaista menetelmistä. Pinkissä kädessä verenkierto on riittävää, valkoisessa kädessä veri ei kierrä riittävästi.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


käsi; murtuma

Päivitetty  1.10.2019 8.29