Oireena nilkan alueen vammoissa ovat kipu, turvotus, paikallinen paineluarkuus ja mahdollisesti kävelyn vaikeutuminen. Diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan kuvantamistutkimuksia tapauskohtaisesti.
Röntgenkuvaus riittää useimmissa tapauksissa diagnoosiin pääsemiseen, mutta tarvittaessa tietokonetomografiatutkimus tai joskus magneettikuvaus ovat perusteltuja diagnoosin täsmentämiseksi ja hoidon suunnittelua varten.
Hoito määräytyy todetun vamman perusteella. Nivelsidevammat voidaan hoitaa lähes poikkeuksetta tukemalla nilkka erilaisilla sidoksilla. Hyväasentoiset nilkkamurtumat voidaan hoitaa kipsauksella (kipsisaapas) tai ortoosilla (tuki). Osa nilkkamurtumista vaatii asennon korjaamisen ja tarvittaessa kiinnityksen tukimateriaalein (ruuvit, piikit, levyt, ulkoinen kiinnityslaite). Fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa yksilölliset nilkan liikeharjoitusohjelmat.
Nilkkamurtumaan liittyviä kuvia
Kuva:
Kanyyliruuvit.
Kuva:
Metalliset piikit.
Kuva:
Levy
Miten tarkkailen kipsattua raajaa?
On yleistä, että alkuun alaraajakipsi tuntuu raskaalta ja kipsiin tottuminen vie aikaa. Kipsatun raajan kipua ja varpaita on hyvä tarkkailla. Kipsatun raajan asettaminen alaspäin aiheuttaa turvotusta, paineen tunnetta ja kipua jalassa. Jalan kohoasento tuo yleensä tähän helpotuksen. Normaalia on, että välittömästi kipsauksen jälkeen jalkapöydässä ja varpaissa on turvotusta. Varpaiden tulee pysyä liikkuvina, lämpöisinä, normaalin värisinä ja tuntevina. Kipsi ei saa painaa, kiristää tai hangata. Kipsi voi myös murtua, rikkoutua tai käydä liian väljäksi murtuma-alueen turvotuksen laskettua, jolloin se on yleensä vaihdettava. Kipsin alta tuleva haju voi viitata haavatulehdukseen. Ongelmatilanteissa on otettava yhteyttä hoitavaan yksikköön.
Edellinen sivuSeuraava sivu