Keskoslapset käyttävät ensi elinvuotenaan enemmän sairaanhoitopalveluja kuin täysiaikaisina syntyneet. Keskosena syntynyt lapsi saattaa tarvita myöhemminkin sairaalahoitoa tai seurantaa jonkin pitkäaikaissairauden takia.
Keskosen krooninen keuhkosairaus eli bronkopulmonaalinen dyplasia (BPD)
Keskosen krooniselle keuhkosairaudelle eli BPD:lle (bronkopulmonaalinen dysplasia) on tyypillistä hengitysvaikeuksien jatkuminen ja hengitystuen tarve ensimmäisten elinviikkojen jälkeen. Hengitysvaikeudet saattavat edelleen jatkua useiden kuukausien ajan ja voivat pitkittää sairaalahoidon kestoa. BPD:n kehittymisen suhteen suurimmassa riskissä ovat ennen 27. raskausviikkoa syntyneet erittäin epäkypsät keskoset.
BPD:n kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä epäkypsyyden ohella ovat:
- perinnöllinen alttius
- äidin kohtutulehdus
- sikiökautinen kasvuhäiriö
- syntymänjälkeisen hengitysvaikeuden asti
- hengityskone- ja happihoito
- yleistulehdus eli sepsis
- avoin valtimotiehyt
BPD:n diagnosointi
Nykyisin BPD – diagnoosi asetetaan 36. raskausviikkoa vastaavassa iässä, mikäli imeväinen tarvitsee hengityksen tukihoitoa: korkeavirtausviikset, ylipainehoito (nCPAP) tai hengityskonehoito. BPD:n kansainvälisesti käytetyt diagnostiset kriteerit on esitetty taulukossa.
BPD:n vaikeusasteen luokittelu ennen 32. raskausviikkoa syntyneillä keskosilla
BPD:n vaikeusaste |
Hengitystuen tarve 28 vrk iässä |
Hengitystuen tarve 36. raskausviikkoa vastaavassa iässä |
Lievä BPD |
Kyllä | Ei |
Keskivaikea BPD | Kyllä | Lisähapen tarve alle 30 % |
Vaikea BPD | Kyllä | Lisähapen tarve yli 30 %, ylipaine- tai hengityskonehoidon tarve |
BPD:n hoito
- Kasvun myötä keuhkokudos kasvaa ja hengitysvaikeus lievittyy.
- Hoito on oireenmukaista.
- Sairaalahoidon aikana saatetaan käyttää nesteenpoistolääkkeitä (hydroklooritiatsidi ja spironolaktoni) ja ajoittain myös keuhkoputkia avaavaa lääkettä (esim. salbutamoli-inhalaatio).
- Yleensä lääkityksestä päästään eroon ennen kotiutusta, mutta osalla imeväisistä lääkitys jatkuu vielä kotiutuksen jälkeenkin.
- Myös hengitystuen ja lisähapen tarve jää useimmiten pois sairaalahoidon aikana.
- BPD:n vaikeimmassa muodossa lisähapen tarve pitkittyy ja kotona tarvitaan happirikastinta. Lapsella saatetaan todeta myös sydämen oikean puolen kuormitus. Tällöin lapsi on lasten kardiologin seurannassa, joka vastaa mahdollisesta sydänlääkityksestä.
- Vuosittain HYKS:in alueella kotiutuu alle 10 imeväistä, jotka tarvitsevat lisähappea vielä kotona.
BPD ja infektiot
Tavalliset virusinfektiot voivat lisätä BPD:tä sairastavilla imeväisillä hengitysvaikeuksia ja johtaa sairaalahoitoon. Tämän vuoksi BPD:tä sairastavien imeväisten perheitä suositetaan välttämään infektiokontakteja.
Pienten lasten hengitystieinfektioita aiheuttavan RS (respiratory syncytial)-viruksen estohoitona käytetään palivitsumabi-injektioita. Vaikeata BPD:tä sairastavat ja kotihappihoidossa olevat imeväiset saavat talvella RS-viruksen epidemia-aikana lihakseen annettavan palivitsumabi -injektion kerran kuukaudessa. Pistos voidaan antaa sairaalan poliklinikalla tai kotona kotisairaalan pistämänä. RSV-estohoitoa tarvitaan BPD-lapsilla yleensä vain ensimmäisen ikävuoden aikana. Sairaalasta ilmoitetaan pistosten aloittamisesta erikseen vaikeaa BPD:tä sairastavan lapsen perheelle.
Happirikastimen kanssa kotiutuva keskonen
- Vaikeaa BPD:tä sairastava keskonen voi tarvita vielä kotona lisähappea.
- Ennen kotiutumista lapsi saa happirikastimen osastolle käyttöönsä, jolloin testataan laitteen soveltuvuus ja ohjataan vanhemmille laitteen käyttö.
- Hoitava lääkäri antaa ohjeet happirikastimen käytöstä (virtaus, tauot ja taukojen kesto).
- Happi on tulenarka kaasu, joka tulee huomioida myös kotona (tupakointi, avotuli).
- Jatkuvassa happihoidossa oleva lapsi tarvitsee lisäksi turvahappipullon, jota käytetään siirtymisissä ja matkojen ajan.
- Happihoitoa saava lapsi tarvitsee saturaatiomittarin kotiin. Hoitava lääkäri määrittelee saturaatiomittarin hälytysrajat ennen kotiutumista.
- Happihoitoon liittyvät hoitotarvikkeet perhe saa kuntoutusohjaajalta koko hoidon ajan.
- Happihoidon kesto on yksilöllinen. Happihoito puretaan asteittain lääkärin antaman ohjeen mukaan. Kuntoutusohjaaja on jatkuvasti tiiviissä yhteydessä happihoitoa saavan keskosen perheeseen.
Keskosen hengityskatkokset eli apneat
Osa keskosista kotiutuu kofeiinin kanssa. Kofeiini on lääke, joka estää keskosen epäkypsyydestä johtuvia hengityskatkoksia eli apneointia. Kofeiini poistuu hitaasti elimistöstä. Kun lääke lopetetaan kotona lääkärin ohjeen mukaan, seurataan seuraava viikko lapsen happisaturaatiota kotona saturaatiomittarilla, jonka kuntoutusohjaaja toimittaa kotiin ja opastaa käytön. Hoitava lääkäri määrittelee hälytysrajat. Lääkkeen lopettamisesta 7–14 vrk kuluttua lapsi tulee osastoseurantaan vuorokaudeksi, jolloin hänen hengitystään, pulssia ja saturaatiotaan mitataan 24 tunnin vuorokausirekisteröinnissä.
Keskosen verkkokalvosairaus eli ROP (retinopathy of prematurity)
Mitä ROP on?
ROP tarkoittaa keskosen verkkokalvosairautta, jossa verkkokalvon verisuonten kehitys syntymän jälkeen häiriintyy paikallisen hapenpuutteen vuoksi ja poikkeava uudissuonikasvu voi edetessään aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen ja sokeutumisen. ROP:n ilmaantuvuus riippuu syntymähetken raskausviikoista eli mitä pienempi viikkoinen keskonen, sen suurempi ROP:n riski.
Lue lisää: Ajantasaista tietoa keskoksen verkkokalvosairaudesta Silmätalossa.
Tyrät
Nivustyrä
Nivustyriä esiintyy keskosilla huomattavasti enemmän kuin täysiaikaisena syntyneillä. Tyrä voi ilmaantua jo sairaalahoidon aikana, joskus vasta kotiutumisen jälkeen. Tällöin vanhempien on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön ja ilmoittaa tyrästä. Jos tyrä kureutuu, nivusalue on kipeä, turvonnut ja lapsi on selvästi kipeä. Jos tyrä ei ole painettavissa takaisin, tulee hänet viedä heti päivystykseen. Kureutumisvaaran vuoksi tyrä korjataan leikkauksella muutaman kuukauden iässä. Yleensä tyrä ei aiheuta välitöntä hoidon tarvetta, vaan korjausleikkaus tehdään suunnitellusti ajanvarauksella.
Napatyrä
Napatyrässä naparenkaan sulkeutuminen on häiriintynyt. Kureutuminen on harvinaista. Yleensä napatyrä sulkeutuu itsestään. Jos leikkaushoitoa tarvitaan, se tehdään aikaisintaan 3–4 vuoden iässä.
Suoliavanteen kanssa kotiutuva keskonen
Jos keskoselle on tehty suolileikkaus esim. NEC:n (nekrotisoiva enterokoliitti) vuoksi, suolitilanteen rauhoittamiseksi leikkauksessa tehdään avanne (stooma) eli suolen päät nostetaan vatsanpeitteiden päälle väliaikaisesti. Lapsen saadessa maitoruokintaa tuova stooma tuottaa ulostetta, joka kerätään stoomapussiin. Yleensä osa tästä ulosteesta "syötetään" vievään stoomaan, ja tämän lapsi ulostaa normaalisti peräaukosta.
Ennen kotiutumista vanhemmat opettelevat stoomien hoidon. Stooman hoidossa tarvittavat välineet vanhemmat saavat perusterveydenhuollosta välinejakelukeskuksesta. Tätä varten tarvitaan SV3-lähete. Stoomalapsilla on usein yksilöllinen ravitsemus ja lääkitys kotiutumisvaiheessa. Lapsi on lastenkirurgin seurannassa, kunnes stoomat on suljettu. Stoomista huolimatta lasta tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä pitämään vatsamakuulla edes lyhyitä aikoja motorisen kehityksen edistämiseksi.
Hemangiooma eli mansikkaluomi
Hemangiooma on imeväisiän yleisin hyvänlaatuinen kasvain. Se aiheutuu verisuonten uudiskasvusta. Tavallisin hemangioomatyyppi on infantiili hemangiooma (IH). Se on kolme kertaa yleisempi tytöillä kuin pojilla. Sen aiheuttajaa ei tiedetä. IH voi olla jo vastasyntyneellä, mutta tavallisimmin se ilmaantuu muutaman viikon iässä. IH:lle on tyypillistä nopea kasvuvaihe, joka kestää noin vuoden. Tämän jälkeen alkaa pidempi kutistumisvaihe, joka voi kestää 12 vuoden ikään asti. Hemangioomia esiintyy 5–10 %:lla lapsista. Alle kilon painoisena syntyneistä keskosista jopa 25 %:lla todetaan hemangiooma.
Yli 90 % hemangioomista ei vaadi hoitoa, vaan normaali neuvolaseuranta riittää. Iän myötä IH pienenee niin, ettei siitä välttämättä jää minkäänlaista haittaa. Toiminnallista tai merkittävää kosmeettista haittaa aiheuttavat hemangioomat voivat vaatia hoitoa, joko lääkkeellistä tai kirurgista.