Tietoa lasten kehityksellisistä poikkeavuuksista

Niko ei ole oppinut puhumaan 2,5 vuoden iässä ja 7-vuotiaan Ainon lukemaan oppiminen on hidasta. Mistä on kyse?

​Kehitykselliset poikkeavuudet tulevat usein esille puheen tai motoristen taitojen oppimisen hitautena. Kävelemisen tai piirtämisen oppiminen voi viivästyä. Koulussa oppimisen vaikeudet näkyvät usein lukemisen oppimisen hitautena tai matematiikan vaikeuksina.

Kehitykselliset poikkeavuudet ja oppimisvaikeudet on tärkeä tunnistaa riittävän ajoissa oikea-aikaisen tuen järjestämiseksi ja lapsen kanssa toimivien tahojen ymmärryksen lisäämiseksi. Näin voidaan vähentää lapseen kohdistuvia liiallisia odotuksia, välttää turhia pettymyksiä ja vähentää riskiä huonolle itsetunnolle ja tunne-elämän vaikeuksille, jotka voivat johtaa koulun keskeyttämiseen ja syrjäytymiskehitykseen.

Tavoitteena on järjestää oikea-aikainen tuki tai kuntoutus päivähoidossa ja koulussa siten, että lapsi tulee ymmärretyksi, tuntee itsensä hyväksytyksi ja kokee säännöllisesti onnistumisia ja osallistuu täysipainoisesti päiväkoti- ja kouluarkeen.

Kehityksellisten poikkeavuuksien ja oppimisvaikeuksien merkitys on korostunut yhteiskunnallisen muutosten myötä. Nyky-yhteiskunta edellyttää kaikilta sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa, jonka saavuttaminen on osalle lapsista hyvin työlästä.

Lapsen kehitykselliset poikkeavuudet ja niiden yleisyys:

  • puheen ja kielenkehityksen häiriö 5–7 %
  • motoriikan kehityshäiriö 5–6 %
  • aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö 5 %
  • kapea-alaiset oppimisvaikeudet 5–10 %
  • monimuotoinen kehityshäiriö 10-15 %
  • kehitysvammaisuus 1–3 %
  • autismikirjon häiriöt 1–2 %

Lapsen kehityksen tai oppimisen vaikeuksien ymmärtämiseksi on aina selvitettävä hänen yleinen kehitystasonsa, mahdolliset erityisvaikeudet ja näiden tausta. Lisäksi on arvioitava, ovatko muutokset kehitystasossa lapsen ominaisuuksia vai oireita jostain lastenneurologisesta sairaudesta.

Ensiarvoisen tärkeää on kartoittaa myös lapsen vahvuudet, joilla on suojaava merkitys. Esimerkiksi lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia, pärjää arjessa ja kaverisuhteissa, mikäli hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Tärkeää on myös arvioida kasvuympäristön, perheen, lapsen tai nuoren elämäntilanteen vaikutusta kehitykseen ja oppimiseen.

Yleinen kehitystaso

Arvioitaessa lapsen kokonaiskehitystä verrataan hänen taitojaan saman ikäisten lasten keskimääräiseen tasoon. Jos kokonaiskehitys jää huomattavasti ikätasoa heikommaksi, on kysymys monimuotoisesta kehityshäiriöstä tai kehitysvammaisuudesta. Toisinaan arvioinnissa ilmenevä taitotason heikkous voi johtua alisuoriutumisesta eli lapsi ei kykene suoriutumaan kehitystasonsa mukaisesti. Tällöin taustalla voi olla jokin tunne-elämän häiriö esim. masennus tai keskittymisvaikeus.

Kehityksellisen poikkeavuuden tutkiminen

Jos vanhemmilla, päiväkodissa, koulussa, neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa herää huoli lapsen kehityksestä tai oppimisesta, voidaan tarpeen mukaan perusterveydenhuollossa neuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta järjestää esimerkiksi puheterapeutin, toimintaterapeutin, fysioterapeutin, psykologin arvion ja lääkärin tutkimukset lapsen kehityksen ja oppimisen taitojen kartoittamiseksi ja tukitoimien käynnistämiseksi.

Jos lapsen kehitys on lievästi viiveistä, voidaan kehityksen tukitoimet suunnitella ja kehityksen suuntaa seurata perusterveydenhuollossa. Jos lapsen kehitys on selkeästi normaalista poikkeava ja epäillään kehitysvammaa, tutkitaan lapsi erikoissairaanhoidossa syyn selvittämiseksi ja kuntoutuksen suunnittelemiseksi.

ADHD:sta (tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöistä), käytöksen pulmien ja autismikirjon häiriöiden toteamisesta ja tutkimisesta saat tietoa seuraavista linkeistä.

Kehityksen tukeminen

Tuen kohteena ei ole pelkästään lapsi, vaan myös ne henkilöt, joiden kanssa lapsi on tekemisissä (perhe, ystävät, päivähoito, koulu). Etusijalla on aina ilo, leikki ja muiden lasten seura, vaikka lapsi tarvitsisi muutakin tukea ja kuntoutusta. Lasten kehityksen ja oppimisen vaikeudet ovat varsin erilaisia – kahta samanlaista lasta ei ole. Tukitoimet onkin aloitettava yksilöllisesti ja viivytyksettä kokonaisuus ja resurssit huomioon ottaen. Diagnoosia ei tarvita tukitoimien käynnistämiseen.

Lapsen kehitystä seurataan neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja tarvittaessa lisäksi erikoissairaanhoidossa. Tarvittaessa lapsi voi saada myös puhe- toiminta- tai fysioterapiaa.
Lasta tuetaan varhaiskasvatuksessa (päivähoito) yksilöllisen tarpeen mukaan. Päivähoito voi olla erityispäivähoitoa, kun erityisen tuen tarve on suuri.

Koulussa arvioidaan tuen tarve (pedagoginen arvio). Tukimuoto on kolmiportainen: tavallinen, tehostettu tai erityinen tuki. Erityisen tuen oppilaille tehdään koulussa henkilökohtaisen tuen järjestämistä koskeva suunnitelma, josta käytetään lyhennettä HOJKS.

Erityisvaikeudet

Erityisvaikeuksiksi kutsutaan selvästi heikompia kehityksen osa-alueita eli niin sanottuja kuoppia osaamisessa, jos kokonaiskehitys on muuten ikätasoa. Esimerkiksi, jos lapsella on puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus, lapsi oppii muita uusia taitoja, mutta puheen ja kielen oppimisessa on suuria haasteita.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Standardipoikkeama eli keskihajonta on hajontaluku välimatka- tai suhdeasteikon muuttujille ja kuvaa sitä, kuinka kaukana yksittäiset muuttujan arvot ovat keskimäärin muuttujan aritmeettisesta keskiarvosta.

Monimuotoiset kehityshäiriöt ja kehitysvammaisuus

Monimuotoisessa kehityshäiriössä tai kehitysvammaisuudessa kehitystaso on heikkoa monella eri osa-alueella. Taidot ovat selvästi heikommat tai erittäin heikot ikätasoon nähden.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Standardipoikkeama eli keskihajonta on hajontaluku välimatka- tai suhdeasteikon muuttujille ja kuvaa sitä, kuinka kaukana yksittäiset muuttujan arvot ovat keskimäärin muuttujan aritmeettisesta keskiarvosta.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


 

​http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/