Oppimisvaikeuksia selvitetään ensisijaisesti koulussa.
Koulussa laaja-alainen erityisopettaja ja koulupsykologi selvittävät lapsen oppimisvaikeuden luonnetta. Sen perusteella oppilaalle laaditaan tarvittaessa oppimissuunnitelma. Lapsen itsetunnon tukeminen on tärkeää. Tavoitteena on, että lapsi saa käsityksen itsestä oppijana (miten opin?), ja saa käsityksen omista vahvuuksistaan.
Jos lapsen oppimisvaikeus on vaikeahoitoinen ja monimuotoinen, voidaan harkita erikoissairaanhoidon neuropsykologin tutkimuksia: lapsi ei ole esimerkiksi saavuttanut 5. luokkaan mennessä toimivaa lukutaitoa tai hän ei ole oppinut matematiikan peruslaskusääntöjä säännöllisestä erityisopetuksesta ja kodin tuesta huolimatta.
Neuropsykologisen tutkimuksen avulla selvitetään oppimisvaikeuden luonnetta ja arvioidaan lapsen kielellisiä ja näönvaraisia päättelytaitoja. Usein lapsen tilanteen auttamiseksi on tärkeää selvittää lapsen keskittymistä ja kykyä ohjata omaa toimintaansa. Jos lapsella on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaikeutta, voidaan selvittää lapsen kykyä toimia vuorovaikutuksessa, miten lapsi asettuu toisen ihmisen asemaan ja osaa tunnistaa tunteita. Oppimisvaikeuksissa arvioidaan myös lapsen lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja.
Neuropsykologin tutkimuksen avulla saadaan tietoa lapsen vahvuuksista ja vaikeuksista kodin, päiväkodin ja koulun tukitoimien suunnittelemiseksi. Joissakin tilanteissa lapselle saatetaan suositella neuropsykologista kuntoutusta.
Lasta voi valmistella neuropsykologin tutkimukseen kertomalla hänelle, että neuropsykologin kanssa tehdään erilaisia tehtäviä ja jutellaan.
Neuropsykologin tutkimus on osa lapselle tehtävää kokonaisselvittelyä erikoissairaanhoidossa. Lastenneurologi määrittää neuropsykologisen tutkimuksen tarpeen. Tätä ennen perusterveydenhuollossa koulupsykologi tai neuvolapsykologi on tutkinut lapsen taitoja ja selvittänyt oppimisen ja kehityksen huolenaiheita.