Motoriikan poikkeavuudet

Motoriikan lievät poikkeavuudet voivat näkyä imeväisiässä hitaana motorisen kehityksenä ja leikki-ikäisenä motoristen taitojen kuten pyöräilyn oppimisen hitautena.

Eliaksen tarina

Elias oli ”pehmeä vauva” eli lihasjänteys oli ikäisiin verrattuna alentunut. 4 kuukauden iässä kontakti oli hyvää ja Elias tarttui leluihin, mutta ei viihtynyt vatsallaan, koska pään kannattelu oli työlästä. Neuvolasta terveydenhoitaja ja lääkäri ohjasivat Eliaksen fysioterapeutille. Vanhempia ohjattiin tukemaan Eliaksen motoriikkaa. Elias oppi 1 vuoden ja 6 kuukauden iässä kävelemään. 5-vuotistarkastuksessa neuvolassa hän ei osannut hyppiä yhdellä jalalla, eikä ollut kiinnostunut päiväkodin pallopeleistä. Pyörällä ajon oppiminen oli haastavaa. Elias kävi neuvolan kautta motoriikkaryhmässä. 10-vuotiaana hän aloitti sählyharrastuksen koulun joukkueessa ja pärjää arjessa liikunnan taidoillaan.

Lievät motoriikan poikkeavuudet

Lievät motoriikan poikkeavuudet ovat yleisiä. Näillä lapsilla on liikkeiden ohjauksessa ja kehon hallinnassa lieviä neurologisia oireita, joiden syynä ei ole neurologinen sairaus tai kehitysvamma.

Imeväisenä lievät motoriset poikkeavuudet näkyvät usein matalana lihasjänteytenä, joka näkyy pään ja asennon hallinnan ylläpidon haasteina. Motoriikan kehitys voi olla hieman hitaampaa ikäisiin nähden.

Leikki-ikäisen lievät motoriset poikkeavuudet näkyvät usein hankaluuksina karkea- tai hienomotoriikan alueella: yhdellä jalalla hyppääminen, pallon kiinniotto, paikallaan seisominen tai sormen vieminen nenänpäähän, piirtäminen, kirjoittaminen tai rakentelu eivät suju niin täsmällisesti kuin ikä edellyttäisi. Lapsella voi olla liitännäisoireina aistitiedon eli sensoriikan käsittelyn pulmia, jotka voivat näkyä tavallista runsaampana häiriöherkkyytenä, esineiden valikoivana tutkimisena, vaatteiden ja ruuan koostumuksen epätavallisena valikoivuutena. 

Motoriikan poikkeavuuksien tutkiminen

Lapsen motorista kehitystä seurataan neuvolan ikäkausitarkastuksissa.
Lapsen tyypillisestä kehityksestä on tietoa esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla.

Lapsi tarvitsee motoriikan kehityksen tarkempaa arviota, jos

  • Lapsen kehitys pysähtyy tai taantuu.
  • Lapsella on alle vuoden iässä käsienkäytössä puolieroa. Alle 1-vuotiaan lapsen käsien käyttö tulee olla symmetristä eli "lapsi ei saa olla oikea- tai vasenkätinen". Viiden kuukauden iässä lapsi tarttuu ojennettuun leluun molemmilla käsillä yhtä hyvin.
  • Lihasheikkous, painovoimaa vastaan raajojen liikuttelu tai asennosta toiseen siirtyminen ikään nähden on työlästä.
  • Lapsi varvistaa jatkuvasti eli kävelee varpaillaan kuusi kuukautta kävelemään oppimisen jälkeen.
  • Toispuoleinen varvistus yhden kuukauden pystyasentoon nousun ja kävelemään oppimisen jälkeen.
  • Puoliero kävellessä esimerkiksi "laahaa tai heittää toista jalkaa."
  • Lapsi ei ole oppinut kävelemään yli 18 kuukauden iässä.
  • Lapsella on selkeää vaikeutta käsienkäytössä tai liikunnallisissa taidoissa.

Lapselle, jolla on motorista poikkeavuutta, tehdään neuvolassa lääkärin tutkimus ja lapsi ohjataan fysioterapeutin tai toimintaterapeutin arvioon. Lievissä motoriikan ongelmissa ei lisätutkimuksia tarvita, vaan perhettä ohjataan tukemaan lapsen motoriikkaa arjessa.

Lue lisää: Varvistus eli varpailla kävely.

Jos lapsen motoriikassa on alla lueteltuja huolestuttavia piirteitä eli merkittäviä neurologisia oireita, jotka viittaavat neurologiseen sairauteen, ohjataan lapsi erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Jos oireet ovat ilmaantuneet äkillisesti tutkimuksia voidaan tarvita heti.

  • raajojen (käsien, jalkojen) epäsymmetristä käyttöä
  • lihasheikkoutta
  • spastisuutta eli poikkeavasti kohonnutta lihasjänteyttä
  • ataksiaa eli haparointia
  • taitojen taantumista tai kehityksen pysähtymistä.

Fysioterapeutin tutkimukset

Imeväisikäinen

Fysioterapeutti arvioi vauvan iänmukaista kokonaiskehitystä. Esimerkiksi seuraavia asioita havainnoidaan vastaanotolla.

Kontakti

  • katseen kohdistaminen ja katseella seuraaminen, hymy, ääntely.

Keskilinjan hallinta eri alkuasennoissa

  • käsien tuominen keskilinjaan
  • selinmakuulla liikkeiden symmetria

Pään ja asennon hallinta eri asennoissa painovoimaa vastaan

  • pään kannattelu vatsamakuulla

Käsien käyttö

  • tarttuminen leluun kummallakin kädellä ja lelun vaihtaminen kädestä toiseen
  • itsenäinen liikkuminen
  • painonsiirrot
  • kääntyminen
  • ryömiminen, konttaaminen, seisomaannousu ja kävely

Lihasjänteys ja nivelten liikkuvuus

  • pehmeä jänteys (usein hieman verkkainen liikkumisen kehitys)
  • kohonnut jänteys (ojennustaipumus; vauvan taipumus vetää itseään ’kaarelle’)

Leikki-ikäinen ja koululainen

Fysioterapeutti arvioi, jos arjen liikkumisessa on pulmia tai taidot jäävät ikätasosta ja lapsi ei pärjää ikäistensä kanssa esimerkiksi pihaleikeissä.

Fysioterapeutti arvioi lapsen karkeamotorisia taitoja. Näitä ovat esimerkiksi kävely ja juoksu eri suuntiin, erilaiset hypyt, pallon potkiminen ja heittäminen, laskeutuminen kyykkyyn ja nouseminen varpaille. Lisäksi arvioidaan lihasvoimia ja nivelten liikkuvuutta, kehon hahmotusta ja koordinaatiota sekä tasapainoa.

Toimintaterapeutin tutkimukset

Toimintaterapeutti arvioi lasta, jos lapsella on arjen omatoimisuustaidoissa työläyttä ikätasoon nähden (esimerkiksi pukeminen, riisuminen, syöminen) tai vaikeutta osallistua ikätasolle suunnattuun toimintaan ja leikkiin (esimerkiksi pihaleikit, askartelu, piirtäminen).

Toimintaterapeutti arvioi

Karkeamotorisia taitoja

  • kehon hahmotusta ja hallintaa, jotka vaikuttavat lapsen liikkumiseen esimerkiksi kiipeilyyn, pyöräilyyn tai pallopeleihin sekä leikkeihin ja toimintoihin osallistumiseen toisten lasten kanssa.

Hienomotorisia taitoja

  • käsien yhteistyötä, käden käytön tarkkuutta ja sorminäppäryyttä, jotka vaikuttavat suoriutumiseen erilaisista askarteluista, rakenteluista, ruokailusta ja pukeutumisesta.

Silmä–käsi-yhteistyötä

  • piirtämistä, palapelien kokoamista, palikoilla rakentelua, askarteluita.

Näönvaraista hahmottamista

  • yksityiskohtien erottamista kuvista, suuntien hahmottamista mallin mukaan rakentamisessa, osista kokonaisuuksien hahmottamista palapeleissä.

Aistitiedon käsittelyä

  • miten lapsi reagoi eri aistimuksista tulevaan tietoon (tunto, kuulo, näkö ja liike) ja hankaloittaako lapsen mahdollinen poikkeava reagointi osallistumista arjen tilanteisiin.

Leikkitaitoja

  • miten lapsi käyttää kehoaan leikeissä, uskaltaako kiipeillä, keinua, pyöriä ja hyppiä
  • miten lapsi yhdistelee ja rakentelee leikissä
  • miten lapsi ideoi leikkiä ja käyttää mielikuvitusta.

Vuorovaikutustaitoja

  • lapsen aloitekykyä, keskittymistä, ohjeiden mukaan toimimista.

Omatoimisuutta arjen toiminnoissa

Motoriikan kehityksen tukeminen

Imeväisikäinen

Vauva kehittyy vuorovaikutuksessa läheistensä kanssa ja aluksi seurustelu onnistuu parhaiten sylissä. Vauvaa kannattaa syntymästä asti totuttaa eri asentoihin sekä sylissä että lattialla, jotta hän oppisi esimerkiksi kannattelemaan päätään ja ryömimään. Taidot kehittyvät parhaiten arjen hoito- ja seurustelutilanteissa: vauva ei tarvitse erityistä ”jumppaa”. Hän oppii taitoja vaiheittain, eikä esimerkiksi kävelyä kannata alkaa harjoitella ennen kuin vauva alkaa itse pyrkiä pystyasentoon tukea vasten.

Näin voit tukea vauvan kehitystä:

Juttele vauvan kanssa ja houkuttele häntä katsekontaktiin keskilinjassa

Nosta ja laske vauva kyljen kautta.

Kanna vauvaa monipuolisissa asennoissa pään kannattelun ja asennonhallinnan tukemiseksi.

Anna vauvan harjoitella vatsamakuulla olemista päivittäin. Kyynärnojassa tukeutuminen on tärkeää itsenäisen liikkumisen kehittymiselle.

Leikki- ja kouluikäinen

Kaikki lapset hyötyvät monipuolisesta arkiliikunnasta ja leikeistä erilaisissa maastoissa, kuten pehmeässä hiekassa, metsässä ja vedessä. Myös kiipeily liikuntatelineissä kehittää lapsen taitoja. Kesäaikaan paljain jaloin liikkuminen pehmeässä maastossa (vaikka hiekkarannalla) tukee tasapainotaitoja ja tuntotietoa.

Monet kunnat ja yksityiset järjestöt ja urheiluseurat järjestävät lapsille mahdollisuuksia ryhmäliikuntaan.

Lapsille, joilla on lieviä motoriikan pulmia, järjestetään monissa terveyskeskuksissa fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien ohjaamia motoriikkaryhmiä, joissa harjoitellaan ikätasoisia taitoja ja kehonhahmotusta. Ryhmiin hakeudutaan terveyskeskuksen fysio- ja toimintaterapeuttien kautta.

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille (PDF) (Nuori Suomi)

Yksilöllinen tuki

Lapsille, joilla on arjen toimintakykyä rajoittavia motoriikan pulmia, voidaan järjestää tarpeen mukaan yksilöllistä fysio-tai toimintaterapiaa. Keskeistä on lisäksi lapsen lähiympäristön (perhe, päiväkoti, koulu) ohjaaminen lapsen kanssa toimimiseen ja lapsen motoriikan tukemiseen.

Fysioterapia

Fysioterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka tavoitteena on tukea lasta liikkumaan ja toimimaan arjessa. Fysioterapian tavoitteet asetetaan yhdessä lapsen, tämän läheisten ja terapeutin kesken. Fysioterapeutin tehtävänä on auttaa löytämään uusia lasta tukevia toimintatapoja. Lapsen kuntoutumisen kannalta on olennaista, että koko lapsen lähipiiri – perhe ja päiväkoti tai koulu – sitoutuvat tavoitteisiin, koska varsinainen harjoittelu ja taitojen omaksuminen tapahtuvat arjessa toimimalla.

Fysioterapia voi toteutua kunnallisen tai yksityisen fysioterapeutin toteuttamana.

Toimintaterapia

Toimintaterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka tavoitteena on tukea lapsen motoristen taitojen ja hahmottamisen kehitystä, osallistumista leikkiin, koulunkäyntiin, harrastamiseen ja itsestä huolehtimiseen. Toimintaterapiasta hyötyvät lapset, joilla on sairaudesta, vammasta tai kehityksen poikkeavuudesta johtuvia vaikeuksia selvitä arjen toiminnoista.

Toimintaterapia toteutuu tavoitteellisissa leikki- ja toimintatilanteissa, joita suunnitellaan yhdessä lapsen kanssa hänen mielenkiintonsa mukaan. Menetelminä käytetään esimerkiksi leikkejä, pelejä, rakenteluja ja luovia toimintoja. Terapiassa toiminta on tarpeeksi haastavaa, hauskaa ja onnistumisen kokemuksia antavaa. Tällöin lapsen käsitys omasta itsestä vahvistuu ja hänen on helpompi selviytyä arjessa. Toimintaterapia on usein yksilöllistä, mutta se voi olla myös pari- tai ryhmämuotoista.

Toimintaterapeutti ohjaa myös vanhempia sekä päiväkodin tai koulun henkilökuntaa. Lapsen kehitystä ja oppimista tukevia keinoja arkipäivän tilanteisiin suunnitellaan yhdessä. Ohjauksellinen työskentely lähiverkoston kanssa tai toimintaterapia toteutuu vastaanottokäynteinä, koti-, koulu- tai päiväkotikäynteinä.

Toimintaterapia voi toteutua kunnallisen tai yksityisen toimintaterapeutin toteuttamana.

Fysio- ja toimintaterapiaan pääseminen

Fysio-ja toimintaterapiaan ohjataan neuvolan tai kouluterveydenhuollon lähetteellä. Omaan neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon kannattaa ottaa yhteyttä, jos on huolissaan lapsen motorisista taidoista.

Varvaskävely

Varvaskävelyä voi esiintyä lapsella kävelemään oppimisvaiheessa puolen vuoden ajan. Lapsen varvastaessa pitempään käänny neuvolan puoleen.

Tietoa varvaskävelystä

Varvaskävely on yleistä pienillä lapsilla kävelemään oppimisen yhteydessä. Jos varvaskävely jatkuu yli 6 kuukautta tai se on toispuolista, pitää ottaa yhteys neuvolaan.

Varvaskävelyn ajatellaan olevan normaali fysiologinen ilmiö lapsen opetellessa kävelemään. Varvaskävelytaipumuksesta voidaan puhua, kun lapsi vielä 6 kuukauden itsenäisen kävelyn oppimisen jälkeen kävelee enimmäkseen päkiäpainotteisesti.

Tavallisin syy on niin sanottu hyvänlaatuinen varvaskävely ilman varsinaista sairautta. Näillä lapsilla kehitys on yleensä normaalia ja kävely symmetristä. Varvaskävelijöillä esiintyy kuitenkin usein aistiyliherkkyyksiä, esim. jalkapohjan kosketusherkkyyttä.

Jos varvaskävely jatkuu pitkään, saattaa nilkkanivelen koukistusliike rajoittua, jolloin kävelymallin tahdonalainen korjaaminen ei välttämättä enää onnistu. Jatkuva varpailla kävely rasittaa niveliä ja saattaa aiheuttaa kipuja alaraajoihin ja alaselkään. Tavallista on, että jatkuva päkiäkuormitus muokkaa jalkaterien etuosia leveiksi ja vähemmän kuormitusta saavat kantapäät jäävät pehmeiksi ja suipoiksi, mikä saattaa vaikeuttaa sopivien jalkineiden löytämistä.

Tutkimukset

Perusteellisilla esitiedoilla ja kliinisellä tutkimuksella poissuljetaan vamman tai sairauden mahdollisuus: arvioidaan lapsen tavallista liikkumista, lihasjäntevyyttä sekä mitataan nilkan, polven ja lonkan passiiviset ja aktiiviset liikeradat. Lisäksi arvioidaan, miten varvaskävely vaikuttaa lapsen toimintakykyyn ja aiheuttaako se lapselle kipua.

Hoito

Varvaskävelyn vaikeusasteen arviointi: varpailla alle 25 %,
25–50 %, 50–75 % tai 75–100 % ajasta.

Suurella osalla varvaskävelijöistä kävelymalli normalisoituu itsestään esikoulu tai kouluikään mennessä kävelyn vakiintuessa ja painon lisääntyessä.

Pelkkä perusterveydenhuollon seuranta ilman erityisempiä hoitoja riittää, jos varvastusta on alle 50 % ajasta.

Tarvittaessa fysioterapeutti ohjaa tukevien kenkien hankinnassa ja pohjevenytyksissä (katso myös alla oleva pohjevenyttelyvideo). Joskus lapselle myönnetään tiivis fysioterapiajakso edesauttamaan uuden kävelymallin hahmottamista. Perheen sitoutuminen kotiharjoitteisiin on oleellista hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Jos perusterveydenhuollon ohjeista huolimatta varvaskävelyä esiintyy yli 50 % ajasta tai lapselle on kehittynyt liikerajoitusta nilkkaniveliin, ohjataan hänet terveyskeskus- tai koululääkärin lähetteellä erikoissairaanhoitoon neurologin vastaanotolle.

Erikoissairaanhoidossa lapselle tehdään tarvittaessa asentohoidolliset yölastat, lisätään pohjelihaksiin joustavuutta mikrovirta-sähköhoitojaksolla tai hoidetaan sarjakipsauksella. Sarjakipsauksessa nilkka ohjataan keskiasentoon saappaan muotoisiin kipseihin, joita käytetään kolme viikkoa. Tarvittaessa suositellaan lapselle tiiviin fysioterapiajakson uusimista.

Huomattavissa nilkkanivelen koukistusliikerajoituksissa (nilkka ei tule keskiasentoon, kuten kuvassa), voidaan pohjelihaksia heikentää pistämällä botuliinitoksiinia suoraan lihakseen.

Tällöin varpaille nouseminen vaikeutuu aineen vaikutuksen ajaksi muutamasta viikosta kolmeen kuukauteen. Vaikeimmissa tapauksissa, kun nilkkaniveltä ei enää saada muilla keinoin keskiasentoon, konsultoidaan ortopedia mahdollisesta akillesjänteen tai pohjelihaksen pidennysleikkauksesta.

Vaikeampia varvaskävelijöitä tulisi seurata 1–2 vuoden välein murrosiän yli kunnes pituuskasvu tasaantuu

Parhaimmat hoitotulokset saavutetaan pitkäjänteisellä harjoittelulla ja perheen sitoutumisella.

Pohjevenyttelyvideo

Videolla neuvotaan, miten pohjevenyttelyä voi tehdä kotona.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Kouluikäisen tulisi liikkua monipuolisesti vähintään 2 tuntia päivässä. Ruutuaikaa korkeintaan 2 tuntia päivässä.