Lapsilla voi olla erityisvaikeuksia motoriikassa, hahmotuksessa, puheen- ja kielenkehityksessä, tarkkaavuudessa, oman toiminnan ohjauksessa, oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja käytöksessä.
Erityisvaikeudet ovat selvästi heikompia kehityksen osa-alueita eli niin sanottuja kuoppia osaamisessa, jos kokonaiskehitys on muuten ikätasoa. Esimerkiksi jos lapsella on puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus, lapsi oppii muita uusia taitoja, mutta puheen ja kielen oppimisessa on suuria haasteita. Erityisvaikeus jollakin edellä mainitulla osa-alueella voi olla merkki kehityksellisestä poikkeavuudesta.
Usein kehitykselliset poikkeavuudet tulevat esille puheen tai motoristen taitojen oppimisen hitautena. Esimerkiksi kävelemisen tai piirtämisen oppiminen voi viivästyä. Koulussa oppimisen vaikeudet näkyvät usein lukemisen oppimisen hitautena tai vaikeuksina matematiikassa.
Tavoitteena on, että lapselle järjestetään oikea-aikainen tuki tai kuntoutus päivähoidossa ja koulussa. Tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi tulee ymmärretyksi, tuntee itsensä hyväksytyksi, kokee säännöllisesti onnistumisia sekä osallistuu täysipainoisesti päiväkoti- tai kouluarkeen. Näin voidaan vähentää lapseen kohdistuvia liiallisia odotuksia sekä riskiä huonolle itsetunnolle ja tunne-elämän vaikeuksille, jotka voivat hankalimmillaan johtaa koulun keskeyttämiseen ja syrjäytymiskehitykseen.
|
Kehityksellinen poikkeavuus |
Yleisyys prosentteina |
| puheen ja kielen kehityksen häiriö | 5–7 |
| motoriikan kehityshäiriö | 5–6 |
| aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö | 5 |
| kapea-alaiset oppimisvaikeudet | 5–10 |
| kehitysvammaisuus | 1–2 |
Lapsen kehityksen tai oppimisen vaikeuksien ymmärtämiseksi on aina selvitettävä lapsen yleinen kehitystaso ja mahdolliset erityisvaikeudet sekä näiden taustalla vaikuttavat asiat. Lisäksi on arvioitava, ovatko muutokset kehitystasossa lapsen ominaisuuksia vai oireita jostakin neurologisesta sairaudesta.
Kun arvioidaan lapsen kokonaiskehitystä, lapsen taitoja verrataan samanikäisten lasten keskimääräiseen tasoon. Jos kokonaiskehitys jää huomattavasti ikätasoa heikommaksi, on kyse monimuotoisesta kehityshäiriöstä tai kehitysvammaisuudesta. Toisinaan arvioinnissa ilmenevä taitotason heikkous voi johtua alisuoriutumisesta, eli lapsi ei kykene suoriutumaan kehitystasonsa mukaisesti. Tällöin taustalla voi olla jokin tunne-elämän häiriö, esimerkiksi masennus tai keskittymisvaikeus.
On ensiarvoisen tärkeää kartoittaa myös lapsen vahvuudet, joilla on suojaava merkitys. Esimerkiksi lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia, pärjää arjessa ja kaverisuhteissa, jos hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Lisäksi on tärkeää on arvioida kasvuympäristön, perheen ja lapsen tai nuoren elämäntilanteen vaikutusta kehitykseen ja oppimiseen.
Erityisvaikeuksiksi kutsutaan selvästi heikompia kehityksen osa-alueita eli niin sanottuja kuoppia osaamisessa, jos kokonaiskehitys on muuten ikätasoa. Esimerkiksi jos lapsella on puheen ja kielen kehityksen erityisvaikeus, lapsi oppii muita uusia taitoja, mutta puheen ja kielen oppimisessa on suuria haasteita.