Syömishäiriöt

Jos lapsi tai nuori laihtuu äkillisesti ja jyrkästi ilman oireita, herää epäily syömishäiriön kehittymisestä.

​Syömishäiriön taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus. Perintötekijät, perhe, ihmissuhteet, yhteiskunta, biologia ja nuoruusiän kehitys voivat vaikuttaa poikkeavan minäkuvan kehittymiseen ja johtaa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Jos lapsi tai nuori laihtuu jyrkästi ja äkillisesti ilman oireita, on aina otettava huomioon syömishäiriön mahdollisuus.

Oireet

Syömishäiriöiden oireet kehittyvät hitaasti. Oireilu alkaa yleensä innostuksella syödä terveellisesti ja liikunnan lisäämisellä, mikä myöhemmin johtaakin ahdistukseen ja itsesyytöksiin syömistilanteissa.

Syömishäiriöistä tunnetuimman, anoreksian, oireet ovat syömisen välttely ja säännöstely, jota seuraa painon putoaminen sekä liikunnan runsas määrä. Ahdistus syömistilanteissa ja lihomisen pelko ovat tavallisia oireita.

Bulimiassa eli ahmintahäiriössä keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jota seuraa oksentelu tai ulostuslääkkeiden käyttö. Lisäksi ahmintaan pyritään vaikuttamaan paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.

Hormonitoiminnan häiriöt ovat tavallisia vaikeissa syömishäiriöissä. Murrosiän kehityksen viivästyminen tai pysähtyminen sekä luuston kypsymisen ja kehityksen häiriintyminen on aliravitsemuksesta johtuen yleistä.

Diagnosointi

Poikkeava syömiskäyttäytyminen ja painon muutokset tunnistetaan. Muut aliravitsemukseen tai mielenterveysongelmiin johtavat sairaudet on poissuljettava.

 Diagnoosi tehdään moniammatillisen psykiatrisen ja pediatrisen työryhmän yhteistyönä. Muut aliravitsemukseen tai mielenterveysongelmiin johtavat sairaudet poissuljetaan, ja syömishäiriölle tyypilliset oireet ja löydökset tunnistetaan.

Syömishäiriöihin liittyy suurentunut riski pitkittyneen vaikean aliravitsemuksen aiheuttamille haittavaikutuksille. Murrosiän kehityshäiriöt ja osteoporoosi ovat tavallisimpia. Näiden seuranta ja diagnosointi tapahtuvat lastenlääkärin vastaanotolla.

Hoito

Varhainen tarttuminen syömishäiriöoireisiin lyhentää usein hoidon tarvetta ilman pitkäaikaista ja helposti kroonistuvaa tautimuotoa. Moniammatillinen psykiatrinen ja somaattinen hoito yhdistettynä tiiviiseen ravitsemusterapiaan avohoidossa sekä ympärivuorokautinen osastohoito vaikeimmissa syömishäiriöiden muodoissa voi olla tarpeen. Riittävästä D-vitamiinin ja kalkin saannista on huolehdittava.

Itsehoito ja vertaistuki

Itsehoito yhdistettynä psykiatriseen hoitoon on keskeistä syömishäiriöoireiden hallinnassa ja sairaudentunnon parantamisessa. Hoito-ohjeiden ja yhdessä asetettujen tavoitteiden tarkka toteuttaminen on itsehoidossa tärkeää.

Vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI.

Lue lisää:
Syömishäiriöliitto-SYLI ry 

     


Edellinen sivuOsion aloitussivulle