Lisämunuaisen liikatoiminnan oireina on kasvun ristioire painon nousuna ja pituuskasvun hidastumisena, kasvojen pyöristyminen (kuukasvoisuus), lihasheikkous, ihon oheneminen, mustelmaherkkyys, masennus, verenpaineen kohoaminen, verensokerin nousu sekä luukato. Lisäksi tytöillä voi esiintyä kuukautishäiriöitä.

Lisämunaisen vajaatoiminnan oireet ovat laihtuminen, väsymys ja voimattomuus, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi. Verenpaine voi olla tavallista matalampi.

Ihon ruskistuminen ilman auringonottoa voi olla oireena niin liika- kuin vajaatoiminnassakin.

Kortisonilääkityksestä johtuva tila on yleensä helppo tunnistaa, ja käytön lopettamiseen liittyvä riski lisämunuaisen tilapäiselle vajaatoiminnalle on aina muistettava.

Varsinainen lisämunuaisen liikatoiminta (Cushingin tauti) on vaikea tutkia ja diagnosoida. Tilan selvittämiseksi tarvitaan useita virtsa- sylki- ja verinäytteitä ja sairaalassa tehtäviä kortisolierityksen rasituskokeita.

Lisämunuaisen vajaatoiminta voidaan yleensä helposti diagnosoida kortisolierityksen rasituskokeella. Varsinaiseen vajaatoimintaan (Addisonin tauti) liittyy usein muitakin hormonitoiminnan sairauksia.

Kortisonilääkityksessä täytyy aina pyrkiä haittojen minimoimiseksi pienimpään mahdolliseen annokseen sairauden hoidossa. Cushingin taudin hoito riippuu tilaan johtaneesta syystä.

Lisämunuaisen vajaatoiminta hoidetaan suun kautta otettavalla hydrokortisoni-lääkityksellä. Kortisolin alimäärä on hengenvaarallinen tila, ja stressitilanteiden hoidossa on aina huomioitava annoksen tilapäinen nosto.

Rokotukset voi ottaa normaalin rokotusohjelman mukaisesti.

Itsehoidossa tärkeintä on tarkka lääkityssuunnitelman noudattaminen, ja lisämunuaisen vajaatoiminnassa stressitilanteiden tunnistaminen ja hydrokortisonilääkityksen oma-aloitteinen annosnosto.

Addisonin taudissa hydrokortisoni on Kelan erityiskorvaama lääke. Hoidon vaativuus Cushingin ja Addisonin taudissa voi ylittää Kelan vammaisetuuksilta vaadittavan tason. Molempia etuuksia voidaan hakea lääkärin B-lausunnolla.