Imeväisässä esiintyy sekä vaikeita että helppohoitoisia epilepsioita ja lisäksi runsaasti erilaisia kohtausoireita, jotka eivät ole epilepsiaa. Epilepsia voi alkaa heti syntymän jälkeen, jopa ennen sitä tai vasta myöhemmin. Myös varhaisimmassa ikävaiheessa kohtaukset voivat olla monimuotoisia.

Osalla lapsista taipumus epilepsiakohtauksiin häviää varhaisvaiheiden jälkeen kasvun ja kypsymisen myötä, jolloin epilepsialääkitys voidaan lopettaa.

Osa imeväisten epilepsioista voi aiheuttaa runsaasti oireita ja vaikuttaa myös lapsen kehitykseen haitallisesti. Siksi on tärkeää, että epilepsia saadaan diagnosoitua mahdollisimman varhain ja hoito aloitettua nopeasti.

Yksi varhaislapsuuden vaikeista epilepsioista on infantiilispasmioireyhtymä. Siihen liittyvät kohtaukset ovat sarjassa tulevia nyökähdyksiä tai jäykistyksiä. Lapset, joilla epäillään infantiilispasmioireyhtymää, tutkitaan päivystysluonteisesti sairaalassa.

Infantiilispasmioireyhtymä (PDF), (Epilepsialiitto)

Paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset voivat alkaa missä iässä hyvänsä. Paikallisalkuisten kohtausten lähtökohta on tietyllä aivoalueella. Oireet vaihtelevat aivoalueesta riippuen.

Kohtauksissa voi olla lapsen tunnistama alkuoire, outo tuntemus, kuulo- tai näköhäiriö tai vaikkapa pelko tai muu tunnetila. Kohtaus voi jatkua toispuolisena jäykistämisenä tai nykinänä, tajunnan hämärtymisenä tai edetä koko vartalon tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.

Paikallisalkuisista epilepsioista osa on hyvin hoitoon reagoivia ja osa vaikeita. Paikallisalkuisen epilepsian taustalta voi löytyä aivojen magneettikuvauksessa aivokuoren kehityshäiriö tai aivoverenkiertohäiriön tai infektion jättämä arpi tai kudosvaurio. Suurella osalla aivojen magneettikuvaus on kuitenkin normaali eikä selvää taustasyytä saada selville.

Rolandinen epilepsia ja Panayitopouloksen epilepsia ovat tietyssä iässä alkavia epilepsioita, joissa osalla lapsista on vain yksittäinen tai muutama tällaiseen epilepsiaan sopiva kohtaus, eikä lääkitystä välttämättä tarvita lainkaan. Toistuvat kohtaukset reagoivat yleensä hyvin lääkkeille ja herkkyys kohtauksille jää pois lapsen kasvaessa. Ennen aikuisikää lääkitys voidaan purkaa ja kohtaukset eivät enää uusi. Näiden epilepsioiden taustalla epäillään olevan geneettinen herkkyys, mutta yksittäisiä geenejä ei vielä tunneta eikä niitä tutkita muuten kuin tieteellisessä tutkimustarkoituksessa.

Rolandinen epilepsia

• Alkaa useimmiten 5–10-vuotiaana.
• Kohtaukset ilmaantuvat tyypillisimmin unesta.
• Tyypillinen kohtaus: kasvojen toispuolinen puutuminen ja nykinä, syljen eritys, puhevaikeus. Tässä vaiheessa tajunta usein säilyy normaalina.
• Kohtaus voi levitä raajanykinäksi ja edetä tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.
• Aivosähkökäyrässä on tässä epilepsiassa tunnusomaisia muutoksia ja aivojen magneettikuvaus on normaali.
• Kohtaukset loppuvat ennen aikuisikää, jolloin lääkitys voidaan lopettaa.

Lue lisää: Rolandinen epilepsia (PDF), (Epilepsialiitto)

Panayitopouloksen epilepsia

• Alkaa useimmiten 3–6-vuotiaana.
• Tyypillinen kohtaus: pahoinvointi ja kalpeus, joiden aikana tajunnan taso on vielä normaali, tämän jälkeen vähitellen lapsi menee poissaolevaksi, silmät voivat kiertyä sivuun ja voi ilmaantua nykinää.
• Kohtaukset ovat usein pitkiä, kestävät useita, jopa kymmeniä minuutteja, alkavat usein unesta.
• Aivosähkökäyrässä on tässä epilepsiassa tunnusomaisia muutoksia, normaali magneettikuvaus.

Lapsuusiän poissaolokohtausepilepsia alkaa yleisimmin 5–7-vuotiaana. Kohtauksia on usein alussa tiheästi, mutta lääkehoito auttaa kohtauksiin yleensä hyvin. Lääkitys voidaan lopettaa ennen aikuisikää. Joillakin tätä epilepsiaa sairastaneilla esiintyy kuitenkin aikuisiässä yksittäisiä tajuttomuuskouristuskohtauksia, jolloin lääkitys täytyy aloittaa uudelleen.

• Kohtaukset ovat lyhyitä, 4–20 sekuntia kestäviä poissaolokohtauksia, joissa toiminta ja kontakti katoavat täydellisesti tai lähes täydellisesti yhtäkkisesti ja palaavat yhtä yhtäkkisesti.
• Poissaoloihin voi liittyä silmien räpsymistä tai kiertyminen ylöspäin.
• Kohtauksia voi olla kymmeniä tai jopa satoja päivässä.
• Poissaolot aiheuttavat vaaratilanteita esimerkiksi liikenteessä ja haittaavat lapsen keskittymistä ja oppimista, tämän vuoksi lääkehoito on tärkeä.

Lue lisää: Poissaoloepilepsiat (PDF), (Epilepsialiitto)

Nuoruusiän myokloninen epilepsia ja nuoruusiän poissaolokohtausepilepsia alkavat nuoruusiässä. Myös paikallisalkuinen epilepsia voi alkaa nuoruusiässä. Näistäkin epilepsioista useimmat reagoivat hyvin lääkkeille, mutta nuoruusiässä epilepsiaan sairastuminen tarkoittaa usein sitä, että epilepsialääkkeen käyttöä ei voida lopettaa, vaan lääkitystä pitää jatkaa koko aikuisikä.

Nuoruusiän myokloninen epilepsia

Kohtaustyypit: yhtäkkiset lihasnykäykset (myokloniat), tajuttomuuskouristuskohtaukset, poissaolokohtaukset.

• Kohtaukset tyypillisesti aamulla.
• Unen puute, kirkas välkkyvä valo ja krapula herkistävät kohtauksille.
• Aivojen rakenteet ovat normaalit.
• Reagoi hyvin lääkitykselle, mutta lääkettä pitää jatkaa aikuisiässä.

Lue lisää: Nuoruusiän myoklonusepilepsia (PDF), (Epilepsialiitto)

Nuoruusiän poissaolokohtausepilepsia

• Kohtaustyypit: poissaolokohtaukset, tajuttomuuskouristuskohtaukset.
• Ei ole aina helppo erottaa lapsuusiän poissaolokohtausepilepsiasta, nämä epilepsiat kuuluvat samaan epilepsiaryhmään.
• Unen puute ja syvään tiheään hengittely herkistävät kohtauksille.
• Aivojen rakenteet ovat normaalit.
• Reagoi hyvin lääkitykselle, mutta lääkettä pitää jatkaa aikuisiässä.

Lue lisää: Poissaoloepilepsiat (PDF), (Epilepsialiitto)

Harvinaissairaudella tarkoitetaan tautia, joka esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 2000:sta. Myös osa epilepsioista kuuluu harvinaissairauksiin.

Harvinaisepilepsiat alkavat usein lapsuusiässä. Tällaisia harvinaisepilepsioita ovat muun muassa vauvojen vaikea epilepsia, infantiilispasmioireyhtymä sekä vähän isommilla lapsilla esiintyvät Lennox-Gastautin oireyhtymä, Landau-Kleffnerin oireyhtymä ja epilepsia, johon liittyy jatkuva unen aikainen purkaustoiminta.

Harvinaisepilepsioiden taustalla voi olla harvinainen geenivirhe, kuten Dravetin oireyhtymässä ja Unverricht-Lundborgin taudissa tai harvinainen aivokuoren kehityshäiriö, kuten Sturge-Weberin oireyhtymässä. Harvinaisia geenivirheitä, joihin liittyy epilepsia, tunnetaan jo satoja.

Harvinaisepilepsiat ovat usein vaikeahoitoisia eli kohtauksia esiintyy lääkityksestä huolimatta ja usein niihin liittyy myös muita ongelmia, kuten oppimisen vaikeuksia. Joissain harvinaisepilepsioissa tietyt lääkkeet tehoavat erityisen hyvin ja joitain lääkkeitä täytyy välttää. Muun muassa tämän takia oikea diagnoosi on tärkeä.

Harvinaisepilepsiaa sairastavan lapsen ja hänen perheensä voi olla vaikea löytää kotipaikkakunnalta samaa epilepsiaa sairastavia, mutta esimerkiksi Epilepsialiiton kautta voi löytyä samaa epilepsiaa sairastavia lapsia.

Lue lisää:

Harvinaiset ja vaikeahoitoiset epilepsiat (Epilepsialiitto)

Vertaistuki (Epilepsialiitto)

Epilepsiaa sanotaan vaikeaksi, jos kohtaukset jatkuvat epilepsiatyyppiin sopivasta lääkehoidosta huolimatta. Noin 30 % lasten epilepsioista on vaikeita. Joillakin lapsilla kohtauksia on viikoittain, joillakin useita kohtauksia päivässä.

Vaikean epilepsian taustalla voi olla erilaisia syitä: geneettisiä, rakenteellisia, aineenvaihdunnallisia ja tulehduksellisia tai immunologisia syitä. Aina taustasyy ei kuitenkaan näissäkään epilepsioissa selviä. Monet harvinaisepilepsiasairaudet ovat vaikeita epilepsioita.

Vaikeaan epilepsiaan liittyy lapsilla usein liitännäisongelmia, esimerkiksi oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeudet voivat johtua osittain epilepsian taustasyystä (esimerkiksi aivovauriosta tai kehityshäiriöstä) tai ne voivat aaltoilla kohtaustilanteen muutoksiin liittyen. Joskus aivojen kuorikerroksessa on lähes jatkuvaa sähköistä epileptistä häiriötoimintaa, joka vaikuttaa myös lapsen oppimiseen ja kehitykseen haitallisesti.

Vaikean epilepsian hoidossa joudutaan usein käyttämään useamman (yleensä kahden tai kolmen) lääkkeen yhdistelmää tai harkitsemaan muita hoitomahdollisuuksia, kuten epilepsiakirurgiaa, dieettihoitoa tai stimulaattorihoitoa. Jos kohtauksia ei saada kokonaan pois, on hoidon tavoitteena lapsen paras mahdollinen toimintakyky ja perheen elämänlaatu. Näihin asioihin vaikuttavat paitsi kohtaukset, lääkkeet ja lääkkeiden sivuvaikutukset, myös lapsen lähiympäristö, lapsen kehitystä ja oppimista tukevat toimet ja perheen pärjäämistä parantavat yhteiskunnan tukimuodot.

Lue lisää: Harvinaiset ja vaikeat epilepsiat (Epilepsialiitto)