Epilepsia päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa

Epilepsiaa sairastavat lapset ovat päiväkodissa, käyvät koulua ja voivat harrastaa melkein mitä vain. Lapsen epilepsiasta on kuitenkin tärkeää kertoa päiväkodin ja koulun työntekijöille ja harrastusten ohjaajille.

Päiväkoti ja koulu

On tärkeää, että opettajat ja päiväkodin henkilökunta tietävät lapsen epilepsiasta. Suurin osa epilepsiaa sairastavista lapsista ei kuitenkaan tarvitse erityisjärjestelyjä koulussa tai päiväkodissa. Epilepsia ei aiheuta rajoitetta esimerkiksi liikuntatunnille osallistumiseen. Uidessa epilepsiaa sairastava lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, samoin joissakin urheilulajeissa, kuten telinevoimistelussa tai työkoneiden kanssa työskennellessä. Jos lapsi sairastaa vaikeaa epilepsiaa, hän voi tarvita enemmän valvontaa, koulukuljetuksen tai avustamista oppitunneilla.

Pitkäaikaissairaus horjuttaa lapsen itsetuntoa ja minäkuvaa. Koulun ja päiväkodin aikuiset ja ikätoverit ovat tärkeitä henkilöitä lapsen ja nuoren tukemisessa. Tärkeää on:

  • Reilu ja rohkea asenne – epilepsia ei ole este eikä saa aiheuttaa ylisuojelua tai turhia rajoitteita.
  • Hyvä yhteydenpito kodin ja koulun välillä.
  • Tiedot lapsen pärjäämisestä ryhmässä ja oppimisesta ovat tärkeitä hoitavalle taholle.
  • Kohtaukset ja epilepsialääkkeiden muutokset voivat aiheuttaa aaltoilua lapsen voinnissa. Opettajan on tärkeä tietää tästä ja huomioida voinnin aaltoilu esimerkiksi oppimistavoitteissa niin, että lapsella on sopivankokoisia haasteita eri tilanteissa.

Mitä päiväkodin tai koulun pitäisi tietää lapsen epilepsiasta?

  • Millaisia lapsen kohtaukset ovat?
  • Pystyykö lapsi itse kertomaan kohtauksen alkamisesta?
  • Voiko lapsen kohtauksia laukaista jokin ulkoinen tekijä, kuten äkillinen ääni tai vilkkuva valo?
  • Kuinka pitkiä kohtaukset yleensä ovat?
  • Millaisia ensiaputoimia tarvitaan?
  • Miten toimitaan kohtauksen jälkeen? Tarvitseeko lapsi esimerkiksi lepoa kohtauksen jälkeen?
  • Millaisiin mahdollisiin lääkkeiden sivuvaikutuksiin koulussa pitää kiinnittää huomiota?
  • Onko lääkäri määrännyt erityisiä hoito-ohjeita tai rajoituksia?
  • Milloin otetaan vanhempiin yhteyttä?
  • Miten ja mitä lapsen epilepsiasta kerrotaan muille lapsille?

Miten epilepsiaa sairastavan oppimista voi tukea?

Osalla epilepsiaa sairastavista lapsista voi ilmetä vaikeutta oppimisen kannalta tärkeillä osa-alueilla, kuten keskittymisen ja vireystilan säätelyssä, kielellisissä taidoissa, nähdyn hahmottamisessa, muistissa, lukemisessa, kirjoittamisessa, luetun ymmärtämisessä tai matematiikassa. Joskus epilepsiaa sairastavan lapsen oppimisen ja työskentelyn taidot voivat vaihdella runsaastikin päivän tai tietyn ajanjakson aikana. Vaihtelu voi liittyä esimerkiksi epileptiseen kohtaus- ja purkaustilanteeseen tai lääkitykseen liittyvään muutokseen tai sivuvaikutuksiin.

Opiskelussa on tärkeä tunnistaa mahdolliset hyvät ja huonot ajat sekä sovittaa työn määrä ja vaatimukset sen mukaisesti. Tuen tarpeen osoittautuessa suureksi, niin sanotun tehostetun tai erityisen tuen päätös voi osoittautua tarpeelliseksi. Kodin ja koulun tai päiväkodin välillä tarvitaan tiivistä yhteydenpitoa ja tiedonkulkua, jotta lapsen toimintakyvystä syntyy yhteinen käsitys ja sitä osataan ennakoida ja seurata. Koulun tai päiväkodin on tärkeä tietää mahdollisista muutoksista lapsen hyvinvoinnissa, opiskelukyvyssä ja epilepsian hoidossa. On myös tärkeää, että koulussa havaituista muutoksista lapsen toimintakyvyssä tai mielialassa välittyy tieto hoitavalle taholle.

Riittävä ja säännöllinen lepo, ravinto, liikunta ja vapaa-aika ovat perusedellytyksiä hyvälle oppimiselle ja edesauttavat myös kohtaustasapainoa. Kaikkien lasten tavoin myös epilepsiaa sairastavat lapset tarvitsevat läheisiltään kannustavaa ja myönteistä asennetta oppimiseen ja koulunkäyntiin.

Harrastukset

Epilepsiaa sairastavat lapset voivat harrastaa lähes mitä tahansa. Ainoastaan laitesukellusta ja laskuvarjohyppyä ei voi harrastaa, jos sairastaa tai on sairastanut epilepsiaa. Jos lapsella on kohtauksia lääkehoidosta huolimatta, pitää kuitenkin varmistaa turvatoimet kohtauksen varalle. Harrastuksen vetäjällä tai valmentajalla pitää olla riittävästi tietoa lapsen epilepsiasta.

Uidessa epilepsiaa sairastavaa lasta pitää valvoa koko ajan, koska kohtaukset voivat aiheuttaa vaaratilanteita lapsen ollessa veden varassa.


Edellinen sivuSeuraava sivu