Tyypin 1 diabetesta hoidetaan päivittäisellä elinikäisellä insuliinihoidolla. Insuliinihoidon tavoitteena on sovittaa insuliinin ja liikunnan verensokeria laskeva vaikutus ja syömisen verensokeria nostava vaikutus mahdollisimman hyvin yhteen.
Insuliinin tehtävät
Insuliini on ainoa verensokeria laskeva hormoni. Insuliini alentaa verensokeria lisäämällä sokerin pääsyä lihassoluihin ja sokerin palamista energiaksi sekä edistämällä sokerin varastoitumista maksaan ja lihaksiin. Insuliini on kaikkiin elintoimintoihin tarvittava elintärkeä hormoni. Se on aminohapoista rakentuva valkuaisaine. Valkuaisaineet hajoavat ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi, siksi insuliinia ei voida annostella suun kautta, vaan se joudutaan antamaan ihon alle.
Insuliinin erittyminen
Terveen haiman beetasolut erittävät insuliinia sykäyksittäin, muutaman minuutin välein. Tärkein insuliinin erityksen säätelijä on verensokerin vaihtelu. Terveessä elimistössä insuliinin eritys lisääntyy, kun verensokeri nousee syömisen jälkeen ja vähenee nopeasti, kun verensokeri laskee. Aterian aiheuttamaa insuliinin erittymistä kutsutaan ateriaeritykseksi. Insuliinin peruseritys jatkuu myös aterioiden välillä ja yöllä. Insuliinin peruseritys säätelee maksan toimintaa ja perusaineenvaihduntaa.
Insuliinihoito
Insuliinihoidolla pyritään jäljittelemään mahdollisimman tarkasti terveen kehon insuliinintuotantoa ja siksi käytetään perusinsuliinia, joka kattaa aterioiden välisen ja yöllisen insuliinin tarpeen ja ateriainsuliinia, jota tarvitaan syömisen aiheuttamaan verensokerin nousuun.
Ateriainsuliini otetaan aina ennen ruokailua. Ateriainsuliinin vaikutusaika on 2–3 tuntia. Eri insuliinivalmisteiden vaikutusaikojen välillä ei ole suurta eroa. Ateriainsuliinin annos määräytyy aterian sisältämän hiilihydraattimäärän, edeltävän verensokeriarvon sekä mahdollisen aterian jälkeisen liikunnan mukaan.
Ateriainsuliinin tarve ilmoitetaan yksikköinä 10 gramman hiilihydraattimäärää kohden. Insuliini-hiilihydraattisuhde (eli se, kuinka monta yksikköä insuliinia tarvitaan 10 hiilihydraattigrammaa kohti) on yksilöllinen ja voi olla erilainen eri vuorokaudenaikoina. Aamulla ja aamupäivällä ateriainsuliinin tarve suhteessa syötyyn hiilihydraattimäärään on usein muita ajankohtia suurempi. Tarve yleensä vähenee iltaa kohden. Tavallisesti lapsilla ja nuorilla 1 yksikkö pikainsuliinia kattaa 10–20 g hiilihydraattia. Toisinpäin ilmaistuna 10 g hiilihydraattia vaatii 1–½ yksikköä pikainsuliinia.
Yleisimmät hoitomuodot ovat monipistoshoito ja insuliinipumppuhoito. Jonkin verran käytetään myös kaksi- ja kolmipistoshoitoa.
Monipistoshoito
Insuliini annostellaan erillisellä insuliinikynällä. Monipistoshoidossa pitkävaikutteista insuliinia pistetään yhdestä kahteen kertaan päivässä. Perusinsuliinin eli pitkävaikutteisen insuliinin tarkoitus on pitää verensokeri normaalina aterioiden välillä. Käytössä on vaikutusajaltaan erilaisia insuliineja. Perusinsuliinin määrä on yleensä 30–50 % insuliinin kokonaismäärästä.
Aterioita edeltävästi laitetaan ateriainsuliinia. Insuliiniannokset ovat aina yksilöllisiä. Yleensä ateriainsuliinina käytetään nopeavaikutteista insuliinia, joita on useita erilaisia, ja joiden vaikutusajat eivät juuri eroa toisistaan.
Insuliinipumppuhoito
Insuliinipumppu annostelee insuliinia jatkuvana virtauksena ihon alle erillisellä kanyylilla, joka vaihdetaan 2–3 päivän välein. Insuliinipumppu annostelee insuliinia jatkuvasti perusinsuliinitarpeen kattamiseksi (ns. basaali-insuliini) ja ennen ateriaa otetaan lisäannos (ns. bolus) aterian hiilihydraattimäärän ja verensokeritason perusteella. Pumppuinsuliinina käytetään nopeavaikutteista ateriainsuliinia.
Basaali-insuliiniannos suunnitellaan tuntikohtaisesti jokaisen yksilöllisen tarpeen mukaan. Jotkut tarvitsevat suuremman basaalinopeuden esim. iltayöstä (illankoittoilmiö), toiset aamuyöstä (aamunkoittoilmiö). Basaaliannosta voidaan tilapäisesti nostaa tai laskea esim. sairauden aikana tai liikunnan yhteydessä.
Ateriainsuliiniannostelua voidaan helpottaa ja tarkentaa käyttämällä pumpussa olevaa annosopasta. Annosoppaan asetuksiin määritellään yksilöllisesti insuliinitarve hiilihydraateille, insuliiniherkkyys, tavoiteverensokeri ja insuliinin vaikutusaika. Kun pumppuun syötetään verensokeri- ja hiilihydraattimäärä, annosopas laskee tarvittavan insuliiniboluksen.
Insuliinipumppumalleja on useita. Osaan pumpuista voidaan yhdistää jatkuva verensokerinseuranta eli sensorointi. Kullekin lapselle ja nuorelle valitaan parhaiten soveltuva pumppu yhteistyössä hoitopaikan ja perheen kesken.
Kaksi- ja kolmipistoshoito
Kaksi- ja kolmipistoshoidossa pistetään sekä keskipitkä- että lyhytvaikutteista insuliinia kahdesti päivässä. Insuliini annostellaan insuliinikynällä tai -ruiskulla, jolloin keskipitkä- ja lyhytvaikutteinen insuliini voidaan yhdistää samaan pistokseen. Hoitomuotona kaksi- tai kolmipistoshoito on varsin jäykkä, koska ateria-ajat pitää sovittaa insuliinien huippuvaikutuksen mukaisiin ajankohtiin ja tietyn aterian pitää olla aina suunnilleen samankokoinen hiilihydraattisisältönsä suhteen. Tämän vuoksi kaksi- ja kolmipistoshoidolla oleva lapsi joutuu syömään useita välipaloja päivän aikana.
Kaksipistoshoito on harvinainen lapsipotilailla ja kolmipistoshoito toimiikin parhaiten remission aikana tai pikkulapsilla, joilla erittäin säännöllinen päivärytmi ja hyvä ruokahalu.
Edellinen sivuSeuraava sivu