Oireiden, niiden vaikeusasteen ja käytettyjen lääkkeiden selvittäminen, reaktion alun ja lopun ajankohdan ja keston määrittäminen sekä mahdollisen annetun hoidon laadun selvittäminen voivat auttaa arvioinnissa. Jos oire on vakava, lääkkeen käyttö lopetetaan ja oireet hoidetaan. Jos iho-oire esiintyy ensimmäisen kerran lievänä antibioottikuurin aikana, kuuria ei tarvitse keskeyttää. Samaa lääkettä voi käyttää myös uudelleen. Jos iho-oire on hankala, antibiootin käyttö lopetetaan ja lääkäri harkitsee, onko toisenlaiselle antibiootille tarvetta. Ei ole olemassa mitään testiä, jolla infektion ja allergian aiheuttama ihottuma voitaisiin erottaa luotettavasti toisistaan. Tarkempia selvittelyjä harkitaan, kun epäilty allergiaoire on merkittävä tai uusii, kun lääke on tärkeä lapsen hoidolle tai kun useampia antibiootteja (vähintään kolme) on käyttökiellossa epäillyn allergian takia. Näissä tilanteissa lääkeallergioiden selvittelyllä pyritään estämään vakavat allergiset reaktiot, välttämään turhat lääkerajoitukset tai löytämään sopiva vaihtoehtoinen lääke. Laboratoriotestejä voidaan tehdä 1–12 kuukauden kuluttua oletetusta reaktiosta. Ihopistokoe tai spesifinen IgE-määritys verinäytteellä tehdään IgE-välitteistä lääkeallergiaa epäiltäessä. Jos testi on positiivinen, lapsi katsotaan allergiseksi kyseiselle lääkeaineelle. Jos testi on negatiivinen, voidaan ongelmatilanteissa erikoissairaanhoidossa tehdä altistus epäillylle lääkeaineelle. Lääkealtistusta tehtäessä lapsen tulee olla muutoin täysin terveenä, jotta infektio ei häiritse altistustuloksen tulkintaa. Myös ihonsisäisiä testejä käytetään joskus lääkereaktioiden tutkimisessa (esimerkiksi puudutteet). |