Usein kysytyt kysymykset

Vastauksia muutamiin tavallisimpiin kysymyksiin.  Lisää vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin saa omasta terveydenhuollosta.

​​

Ketä uskoa, mikä on terveellistä?

Ketä uskoa, kun terveellisestä ravinnosta on tarjolla paljon ristiriitaista tietoa? Esimerkiksi lehtien tai tv-ohjelmien tavoitteena on usein suuret myyntiluvut tai huomioarvo, m​inkä takia ne saattavat nostaa esille kohuotsikoin poikkeavia tutkimustuloksia tai yksittäisen ihmisen tai ”gurun” valtavirrasta eriäviä mielipiteitä. Tärkeintä ei tällöin välttämättä ole, mikä on totta, vaan mikä myy ja herättää huomiota. Tutkimukset, jotka vahvistat perussanomaa säännöllisen ja kohtuullisen kasvisvoittoisen ruokavalion merkityksestä, otsikoidaan pienellä, jos ollenkaan.

Ruoasta on tullut myös erottautumisen väline: halutaan uskoa johonkin erilaiseen, uuteen ja ihmeelliseen. Omaa ”totuutta” tuodaan esille ainoana oikeana, kunnes on aika siirtyä seuraavaan ”totuuteen”.

Moni onkin hämmennyksissä, voiko virallisiin suosituksiin luottaa ollenkaan.

Suhtaudu kriittisesti

Monet mielipiteet tulevat vain vähän alaa opiskelleilta. Omasta mielestään he kuitenkin tietävät enemmän kuin vuosikymmeniä alaa seuranneet asiantuntijat. Tällaiset henkilöt vähättelevät oikeita tutkimustuloksia tai alan asiantuntijoita, eivätkä siedä arvostelua omaa itseään kohtaan. He nojaavat tietonsa usein asiayhteydestä irti nostettuihin poimintoihin tai tutkimuksiin, jotka eivät täytä laadukkaalta tutkimukselta vaadittavia kriteereitä. Tutkimustuloksia voidaan jopa vääristellä.

Ravitsemuksen asiantuntijat

Oikeilla alan asiantuntijoilla on laaja koulutus ja laadukkaaseen tutkittuun tietoon pohjaavat pätevät perustelut antamilleen ohjeille. He seuraavat aikaansa ja heillä on kykyä ajatella asioita monesta näkökulmasta ja arvioida kriittisesti uusia tutkimustuloksia suhteessa aiempaan tietoon. He voivat myös kiihkottomasti keskustella eriävistä mielipiteistä ilman toisen osapuolen loukkaamista. He eivät lupaa yksittäisen ruoka-aineen tai ravintolisän tuovan pelastusta. He ottavat ihmisen huomioon kokonaisuutena ja arvostavat ihmisen omia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ovatko makeutusaineet turvallisia?

Moni pelkää makeutusaineiden ja erityisesti aspartaamin käyttöön liittyvän haittoja, esimerkiksi syöpää. Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista, jotka ovat kaikissa ihmisproteiineissa normaalisti esiintyviä aminohappoja. Aspartaamissa nämä aminohapot on keinotekoisesti liitetty yhteen. European Food Safety Authority (EFSA) julkaisi vuonna 2013 viimeisimmän aspartaamin täydellisen riskiarvion, joka perustui laajaan tutkimustietoon. Sen mukaan aspartaami ja sen hajoamistuotteet elimistössä ovat turvallisia, myös lapsilla ja raskaana olevilla.

Aspartaamin ADI-arvo (eli suurin hyväksyttävä saanti) on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Virvoitusjuomissa aspartaamia saa olla enintään 600 milligrammaa litrassa. 35-kiloinen lapsi voisi nauttia tällaista juomaa yli kaksi litraa päivässä ADI-arvon ylittymättä.

Muita yleisesti käytettyjä kalorittomia makeutusaineita ovat asesulfaami, syklamaatti, sakariini, sukraloosi ja stevioliglykosidi. Näiden kaikkien turvallisuus on asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantiraja.

Makeutusaineista terveydelle haitallisin on liiallinen sokeri. Puolen litran pullosta sokerilla makeutettua virvoitusjuomaa saa 50 grammaa sokeria, mikä on jo yksinään aikuisille suositeltu maksimimäärä sokeria päivässä. Sen sijaan samalla määrällä kalorittomia makeutusaineita sisältävällä virvoitusjuomalla ei tiedetä olevan mitään haitallisia vaikutuksia. Haitallista näissä juomissa voi olla kuitenkin niiden sisältämät hampaiden kiillettä liuottavat hedelmähapot, kuten sitruunahappo. Lisäksi makeat juomat usein juotuna voivat ylipäänsä pitää yllä makean mielitekoja.

Paras janojuoma on aina vesi tai hiilihapotettu vesi. Paras makea puolestaan on aina ”pieni makea”, olipa se sitten makeutettu sokerilla tai makeutusaineella.

Lapsi syö samaa ruokaa kuin muutkin lapset; miksi vain hänen painonsa nousee?

Alttius liialliseen painon nousuun siirtyy perintötekijöiden kautta. Siksi osalla ihmisistä paino nousee herkemmin samalla ruoalla ja liikunnalla. Kun asia huomataan, voidaan ruokailuun ja liikkumiseen huomiota kiinnittämällä tukea lapsen painonhallintaa.

Lapsella on todettu heikentynyt sokerinsieto. Tuleeko hänelle diabetes?

Ylipainoisella lapsella todettu heikentynyt sokerinsieto kertoo suurentuneesta riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen jo varhaisella iällä. Ensimmäisenä pitää kuitenkin varmistaa, ettei kyseessä ole ensioire tyypin 1 diabeteksesta. Jos lapsi on väsynyt, laihtunut selittämättömästi, juo paljon tai käy usein vessassa, täytyy asia tutkia nopeasti terveyskeskuksessa. Harvinainen MODY-diabetes voi johtaa samankaltaiseen tilaan, mutta tällöin potilas on usein hoikka.

Heikentynyt sokerinsieto on merkki siitä, että aineenvaihdunnan muutokset ovat johtaneet tilaan, jossa elimistö vastustaa insuliinin vaikutuksia ja haima ei enää kykene tuottamaan riittävästi insuliinia. Tila ei välttämättä johda kaikilla tyypin 2 diabetekseksi, mutta elintapojen muutoksilla aineenvaihdunta voidaan korjata täysin. Pienikin suhteellisen painon alentuminen korjaa yleensä tilanteen.

Mitä haittaa lapselle on rasvamaksasta?

Rasvamaksa on merkki liiallisesta rasvan määrästä elimistössä. Lapsilla on hyvin yksilöllinen tapa varastoida ylimää​räistä rasvaa. Osa kerryttää rasvan ihon alle j​a toiset vatsaonteloon sisäelimien ympärille. Tällöin myös maksa rasvoittuu, mikä johtaa maksan jatkuvaan ärsytystilaan ja toiminnan muutoksiin. Rasvamaksa voi näkyä esimerkiksi heikentyneenä sokerisietona. Maksa on elimistön tärkeä aineenvaihdunnan keskus. Pitkittyessään tila voi johtaa maksan pysyviin muutoksiin. Elintapojen korjaaminen terveellisemmiksi korjaa myös rasvamaksan.

Päivitetty  2.9.2019 14.13