Miksi toimimme niin kuin toimimme?

Jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvää, mutta hyväksi tarkoitettu toiminta ei välttämättä aina edistä lapsen hyvinvointia.

​​

Tällainen lapsen hyvinvointia lopulta heikentävä tapa on esimerkiksi makean tarjoaminen pahan mielen helpottamiseksi tai silloin, kun lapselle ei ole ollut riittävästi aikaa. Toimintatavat voivat olla sellaisia, joihin vanhempi on tottunut omassa lapsuudessaan.

Omia toimintatapoja olisi hyvä silloin tällöin tarkastella. Lasta on tärkeä keskittyä kohtelemaan hänen omista tarpeistaan lähtien sen sijaan, että toiminta värittyy omilla muistoilla, toimii hyvittelykeinona tai keinona helpottaa omaa syyllisyydentunnetta esimerkiksi riittämättömän läsnäolon vuoksi.

Tähän osioon on kerätty esimerkkejä siitä, kuinka omat lapsuuden kokemukset voivat heijastua nykyisiin toimintatapoihin, mutta myös keinoja muuttaa omaa ajattelua tai toimintaa.

Vartaloa on kommentoitu ikävästi

Olemme jo pitkään eläneet maailmassa, jossa ylipaino ei ole ollut hyväksyttävää. Ylipainoinen saa kuulla jo lapsesta saakka olevansa vääränlainen. Tässä ympäristössä hyvän itsetunnon rakentaminen voi olla hankalaa. Kokemus kelpaamattomuudesta voi yhtenä tekijänä lisätä ylimääräistä syömistä mielipahan karkottamiseksi.

Sillä, miten vanhemmat tai muut lähellä olevat aikuiset suhtautuvat lapsen ja kenen tahansa ihmisen painoon, on valtava merkitys lapsen kokemukselle omasta itsestä. Lapsen kipuilu oman kehonkuvansa kanssa on monelle vanhemmalle vaikeaa. Ja erityisen vaikeaa se on, jos vanhempi ei ole sinut omankaan kehonsa kanssa.

Mikä neuvoksi?

  • Jutelkaa siitä, että kehoja on erilaisia, ei ole yhtä ainoaa ihannekehoa tai ulkonäköä.​
  • Painottakaa sitä, että jokaisen keho on arvokas ja hyvä riippumatta painosta tai ulkonäöstä.
  • Olkaa mallina siitä, että pidätte omasta kehostanne sellaisena kuin se on ja näyttäkää, että haluatte pitää kehostanne huolta. Keskustelkaa, miten voitte kohdella omaa kehoanne hyvin? Mitkä asiat tekevät hyvää keholle, entä mitkä asiat eivät ole hyvästä?
  • Välttäkää kommentoimasta ikävällä tavalla omaa tai toisten kehoa, painoa tai ulkonäköä.​

Lue lisää:​

Ruoalla on lohdutettu

"Tuliko paha mieli, tule niin mummo antaa namia…” Monesti tunnesyömiselle on luotu vankka pohja jo lapsuudessa, kun ruoalla on korjattu pahaa mieltä. Aivot oppivat kaavan, jossa paha mielen hoitaminen makoisalla syömisellä johtaa mielihyvän tunteeseen ja olon hetkelliseen helpottumiseen. Mieli tarttuu tähän toimintamalliin, kun tilanne toistuu. Muut keinot pahan mielen helpottamiseksi voivat jäädä syrjään tai unohtua jopa kokonaan.

Mikä neuvoksi?

Alkuun pääsee jo sillä, että tunnistaa oman tarpeen hoitaa mieltä tai tunteita syömisen kautta. On hyvä havaita, että tunteilla on tapana tulla, olla ja laantua, niitä ei tarvitse yrittää muuttaa, poistaa tai hallita. Vaikka toisinaan onkin aivan sallittua helpottaa oloa vaikkapa pienellä palalla makeaa, olisi tärkeää miettiä muitakin keinoja mielipahan helpottamiseksi: voisiko syömisen sijaan lähteä ulos kävelemään, soittaa ystävälle tai kirjoittaa omat tuntemukset paperille. Pikkuhiljaa niin sanotulle lohtusyömiselle alkaa löytyä vaihtoehtoisia toimintoja, jotka tukevat paremmin hyvinvointia.

Lautanen on pakotettu syömään tyhjäksi

Lähes jokaiselle aikuiselle on tuttu vaatimus syödä lautanen tyhjäksi. Ruokaa ei saa heittää roskiin. Maailmalla nähdään nälkää ja sen perusteella meidän on pitänyt laiminlyödä omat kylläisyyden tunteemme ja syödä kiltisti lautanen tyhjäksi.

Syömiseen pakottaminen aiheuttaa yleensä voimakkaan vastenmielisyyden tunteen väkisin syötyä ruokaan kohtaan. Vastenmielisyydet voivat siirtyä pitkälle aikuisuuteen ja vaikuttaa siihen, mitä ruokaa tarjoamme omille lapsillemme, mitä ruokaa pidämme maistuvana tai miten puhumme ruoasta.

Mikä neuvoksi?

Aikuinen, saatikka lapsi, ei osaa aina ottaa oikeaa määrää ruokaa. On täysin sallittua kuunnella tuntemuksiaan ja jättää ruokaa tähteeksi, jos olo on jo kylläinen. Seuraavilla kerroilla ruokaa voi opetella ottamaan vähemmän.

Syömään pakottamisella on useimmiten tarkoitettu hyvää, mutta se johtaa väistämättä ikävään syömiskokemukseen. Mieti, vaikuttaako ikävä kokemus vielä nykyisiin ruokailutottumuksiin? Haluaisitko oppia syömään jotakin, minkä syöminen on ollut pitkään vaikeaa? Tee kokeilu mukavassa seurassa ja tilanteessa. Luo uusia mukavia muistijälkiä. Makumieltymysten muuttaminen on aina mahdollista.

Muista itse kasvattajana, että kannustus ja kehu toimivat aina paremmin kuin kiristys, lahjonta tai uhkailu!

Lue lisää
Uusiin ruokiin tottuminen vie aikaa

Herkkujen syömistä on rajoitettu voimakkaasti

Mielihalu kiellettyjä ruokia kohtaan kasvaa, kun syömistä rajoitetaan voimakkaasti. Mielihalun kasvaminen voi johtaa jopa salasyömiseen. Kun valvontaa ei ole, valitaan enemmän juuri rajoitettuja ruokia. Kuulostaako tutulta?

Mikä neuvoksi?

Tiukat rajoitukset eivät toimi. Hyvään syömiseen kuuluu myös herkuttelu. Ei ole olemassa kiellettyjä ruokia, vaan kaikki syötäväksi tarkoitettu on lähtökohtaisesti sallittua. Hyvinvointia edistävään ruokailuun mahtuvat pienet herkkupalat, kun suurin osa ruoasta on hyvää ja fiksua perusruokaa. Kyse on siis kohtuullisuuden opettelusta. Annoskoko pysyy kohtuullisena, kun esimerkiksi jälkiruoka syödään pääaterian jälkeen.

Lue lisää:
Joustava ja sallivan syömisen taito

Syömistä on palkittu herkuilla

"Kun syöt sosekeittoa, saat jälkiruuaksi jäätelöä". On tavallista, että aikuiset kannustavat syömään terveellistä ruokaa palkitsemalla siitä epäterveellisellä ruoalla. Tällöin terveellinen ruoka, muuttuu entistä vähemmän haluttavaksi. Samalla palkinto muuttuu entistäkin halutummaksi. "Tämän ruoan täytyy olla todella pahaa, kun sitä houkutellaan syömään herkulla", ajattelee lapsi.

Mikä neuvoksi?

Itse koettuja kasvatusmalleja toistaa helposti, jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Miten sitten voisi kannustaa lasta syömään, jos palkitseminen ei ole toimiva keino? Lapset eivät opi s​yömään kaikkia ruokia heti tai edes muutaman kerran jälkeen. Vähän ja usein maistaessaan lapsi oppii vähitellen syömään monenlaisia ruokia. Lasta on hyvä kannustaa tutkimaan ruokaa ja maistelemaan rohkeasti. Pienistäkin yrityksistä kehutaan.

Lue lisää:

Uusiin ruokiin tottumin​en voi viedä aikaa​

Liikuntatunnilla on naurettu

Vanhemmilla voi olla ikäviä kokemuksia liikunnasta. Pilkatuksi tuleminen esimerkiksi koulun liikuntatunneilla on saanut aikaan häpeän tunteen. Häpeä on voimakas tunne, jota ihminen pyrkii välttämään. On luonnollista, että liikuntaa voi alkaa välttää kokonaan, jos siihen yhdistyy usein häpeän tunne.

Mikä neuvoksi?

Omalle epämukavuusalueelle meneminen on harvoin helppoa. Voisiko sinne silti ottaa joskus pieniä hyppäyksiä, ihan vain testatakseen, josko asiat olisivatkin muuttuneet. Pikkuhiljaa huomatessaan että hyppäykset eivät tunnukaan pahalta ja esteet ovatkin enemmän vain oman mielen tuottamia, voi alkaa tehdä isompia harppauksia. Voisinko oppia pitämään liikunnasta…? Antaisinko vielä liikunnalla mahdollisuuden…? Mikä olisi laji, mistä voisin saada hyvää mieltä ja iloa…?
Aikuinen on tärkeä malli lapselle liikuntaan suhtautumisessa ja liikkumisessa. Oman liikkujatyypin tunnistaminen voi auttaa ohjaamaan omia lapsia liikunnalliseen elämäntapaan.

Lue lisää:
Liikkujatyypit – tunnistatko oman liikkujatyyppisi? (Neuvokas perhe)

Päivitetty  2.9.2019 13.54