Uroterapeutin vastaanotto on sairaanhoitajan vastaanotto lapsille ja nuorille, joilla on toiminnallisista syistä johtuvia pulmia rakon ja suolen toiminnassa (yökastelu, päiväkastelu, ummetus, tuhriminen). Vaikka kyseessä ei ole sairaus, on kastelua ja ummetusta verrattu kroonisiin tiloihin, sillä niiden hoito vaatii pitkäjänteisyyttä. Kastelu ja ummetukseen joskus liittyvä tuhriminen ovat lapselle hävettäviä asioita, jotka voivat rajoittaa sosiaalista elämää ja heikentää itsetuntoa.
Vastaanotolla tavoitteena on saada lapsi ensin puhumaan pulmastaan, minkä jälkeen edetään varsinaiseen ohjaukseen. Vastaanotolla ei puhuta virtsaamisesta ja ulostamisesta, vaan käytetään nimityksiä, joita lapsikin käyttää. Ohjauksessa korostuu lapsen oma ikätasoinen vastuunotto.
Vanhemmat ovat tärkeitä tsemppareita, joilta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, sekä konkreettista vessassa mukana oloa ja juomisesta huolehtimista. Haasteena on, että erityistä huomiota on kiinnitettävä asioihin, jotka tavallisesti hoituvat itsestään.
Ohjauksen aikana käydään läpi kastelua ja ummetusta ICCS:n (International Children’s Continence Society) määrittelemien uroterapian sisältöalueiden mukaisesti. Lapselle kerrotaan havainnollistaen, miten munuaiset ja virtsarakko toimivat, ja miten ruoka kulkeutuu elimistössä. Lisäksi sovitaan ajoista, jolloin lapsi käy vessassa, vaikkei aina olisi hätäkään. Säännölliset ulostamis- ja virtsaamisajat (aamupissa, ruokapissat, lähtöpissat, iltapissa) auttavat hallitsemaan rakon ja suolen toimintaa ja vähentävät vahinkoja.
Kastelun taustalla on usein ummetusta, jonka oireet voivat olla huomaamattomia (harvakseltaan tapahtuva ulostaminen, viime hetkeen pidättely, hätäiset käynnit, huono asento wc-istuimella). Täysi peräsuoli painaa kuitenkin rakkoa takaa, mistä aiheutuu kastelua. Ummetuksen hoidossa ohjeistetaan kiinnittämään huomiota ravitsemuksesta saatavan kuidun määrään. Lisäksi muistutetaan riittävästä juomisesta, mikä tarkoittaa 1–1,5 litraa päivässä vettä suosien. Aterioille kannattaakin varata lasi myös vedelle, mikäli lapsi juo pääasiallisesti maitoa.
Vessapäiväkirja, johon on merkattu virtsaamis- ja ulostamiskerrat ja mahdolliset tapahtuneet vahingot, on tärkeä hoidon suunnittelun ja seurannan sekä myös muistamisen apuväline.
Ummetuksen ja kastelun hoito vaativat sinnikkyyttä. Usein hyvät ja huonot vaiheet vuorottelevat, ja hoitomotivaatiota voi olla vaikea ylläpitää.
Pissakoulusta saa vertaistukea
”Pissakoulu” on kehitetty Helsingin Lastenklinikan uroterapeutin vastaanotolla. Pissakoulussa opastetaan lapsia, joilla kaikilla on samoja vaivoja. Ryhmämuotoinen opetus, jossa kasteluun ja ummetukseen liittyviä asioita käydään yhdessä läpi, on osoittautunut lapsilähtöiseksi ja tulokselliseksi hoitomuodoksi niille lapsille, joiden hoito ei ole onnistunut perinteisin keinoin. Pissakoulua kehitetään edelleen, ja se on myös hoitotieteen väitöskirjatutkimuksen aiheena.