Epilepsiakohtaus johtuu aivojen kuorikerroksen äkillisestä, ohimenevästä sähköisen toiminnan häiriöstä. Häiriön paikka määrää, millaisia kohtauksen oireet ovat. Epilepsialla tarkoitetaan sitä, että henkilöllä on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia, jotka tulevat useimmiten spontaanisti eli ilman selkeää ulkoista syytä. Yleensä epilepsia diagnosoidaan vasta sitten, kun henkilöllä on ollut kaksi epileptistä kohtausta.
Epilepsiakohtaukset luokitellaan paikallisalkuisiin (jolloin kohtauksen aiheuttavan sähköisen häiriön lähtökohta on paikallinen, toisella aivopuoliskolla) ja yleistyneisiin kohtauksiin (jolloin kohtauksen aiheuttava sähköinen purkaus on yhtäaikaisesti molemmilla aivopuoliskoilla). Paikallisalkuisten ja yleistyneiden epilepsiakohtausten taustalla on erilaisia syitä ja jotkut epilepsialääkkeet tehoavat erityisesti vain jompaankumpaan kohtaustyyppiin.
Kohtaukset voivat olla tajuttomuuskouristuskohtauksia, lyhyitä poissaolokohtauksia tai hitaammin eteneviä tajunnanhämärtymiskohtauksia. Ne kestävät useimmiten vain lyhyen aikaa ja menevät ohi itsekseen.
Lue lisää lasten epilepsiasta.