Autismikirjon häiriöstä voi kertoa, jos
- Lapsen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan on vähäinen.
- Katsekontakti on puutteellinen, eikä lapsi pyri jakamaan tarkkaavuuttaan esimerkiksi osoittamalla
- Puheen kehitys etenee hitaasti, eikä lapsi pyri korvaamaan puuttuvaa puhetta muilla keinoilla. Lapsi ei näytä kuuntelevan ja reagoi puheeseen tavallista vähemmän.
- Lapsen leikkitaidot ovat puutteelliset.
- Lapsella on epätavallista toistavaa käyttäytymistä. Hän saattaa juuttua tiettyihin esineisiin tai tekemisiin. Lapsi vastustelee uusia asioita ja muutoksia.
- Lapsella on maneereita eli hän esim. heiluttelee käsiään epätavallisesti.
- Lapsella esiintyy aistiherkkyyttä (esim. arkinen ääni voi saada hänet itkemään tai viemään kädet korvilleen) tai reagoimattomuutta aistiärsykkeisiin.
- Lapsi unohtaa oppimiaan taitoja, esim. hänellä on ollut jo sanoja käytössään, mutta hän ei enää käytä niitä.
Vaikeaoireisempaa autismikirjon häiriötä aletaan yleensä epäillä lapsen ollessa noin 1,5–2 vuoden ikäinen. Osalla lapsista tapahtuu tässä vaiheessa taantumista vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Lievät autismikirjon häiriöt diagnosoidaan usein vasta koulun alkaessa tai alaluokilla 7–9-vuotiailla. Oireet voivat myös tulla selvemmin esiin vasta myöhemmin, kun sosiaalisen vuorovaikutuksen vaatimukset lisääntyvät.
On kuitenkin huomioitava, ettei mikään yksittäinen oire esiinny pelkästään autismikirjon häiriössä, eivätkä yksittäiset erityispiirteet merkitse autismikirjon häiriötä, sillä kyse on laajemmasta oirekuvasta.
Maailman autismitietoisuuden päivää vietetään 2. maaliskuuta.