Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Lääkehoidon kehittymisen ja väestön ikääntymisen myötä yhä useampi potilas käyttää monia lääkkeitä samanaikaisesti. Tämä lisää lääkkeiden yhteisvaikutusten mahdollisuutta.

Lääkkeiden yhteisvaikutuksia saattavat aiheuttaa myös eräät ravinnosta saatavat aineet sekä rohdosvalmisteet. Yhteisvaikutuksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa lääkkeen käyttö muuttaa toisen lääkkeen vaikutusta. Lopputulos voi olla lääkkeen vaikutuksen lisääntyminen tai vähentyminen tai joissakin tapauksissa sellaisen vaikutuksen ilmeneminen, jota ei juuri muuten tavata.

Haitallinen vai hyödyllinen yhteisvaikutus?

Hyvin usein puhutaan lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista. Niillä tarkoitetaan yhteisvaikutuksia, joissa lääkkeiden samanaikainen käyttö voi aiheuttaa haitallisia tai jopa vaarallisia tilanteita, kuten hengenvaarallisia lääkehaittoja tai vaarallisen tehon menetyksen.

Esimerkki vaarallisesta yhteisvaikutuksesta on tulehduskipulääkkeiden ja ”verenohennuslääkkeiden” yhteisvaikutus, jossa tulehduskipulääke altistaa mahahaavalle ja voi häiritä veren hyytymistä, jolloin verenohennuslääkitys voi huomattavasti lisätä mahasuolikanavan verenvuodon yleisyyttä.

Usein unohdetaan, että lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla myös hyödyllisiä, jolloin niitä voidaan käyttää hyväksi potilaan hoidossa. Lääkkeen hyödyllistä vaikutusta lisäävät yhteisvaikutukset ovat ahkerassa käytössä muun muassa kohonneen verenpaineen hoidossa, monien vakavien infektioiden hoidossa ja Parkinsonin taudin hoidossa. Erityisesimerkki hyödyllisestä yhteisvaikutuksesta ovat myrkytysten hoidossa käytetyt ”vastamyrkyt” (= antidootit), joilla pyritään vähentämään myrkytysoireita.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset tunnetaan nykyisin hyvin, ja potilaan lääkitykset on yleensä mietitty tarkkaan, jotta lääkkeet eivät tarpeettomasti tai vaarallisesti häiritsisi toistensa vaikutuksia. Ongelmia voi kuitenkin syntyä, jos tiedot potilaan käyttämästä lääkityksestä – itsehoitolääkkeet mukaan lukien – eivät ole ajan tasalla.

Mistä yhteisvaikutukset johtuvat?

Lääkkeen yhteisvaikutukset liittyvät joko siihen, miten lääke vaikuttaa elimistössä ja mihin sen hyödylliset ja haitalliset vaikutukset kohdistuvat (farmakodynamiikka), tai siihen, minkälaiset lääkepitoisuudet elimistössä ja vaikutuspaikassa saavutetaan (farmakokinetiikka).

Ensin mainitut eli farmakodynaamiset yhteisvaikutukset ovat tavallisia samaan suuntaan (agonistit) tai päinvastaisesti (antagonistit) vaikuttavien lääkkeiden välillä ja koskevat usein lääkkeitä, joilla hoidetaan samaa sairautta.

Jälkimmäistä eli farmakokineettistä yhteisvaikutustyyppiä taasen voi ilmetä miltei minkä tahansa lääkeaineryhmien välillä.

Farmakodynamiikka

Esimerkkejä farmakodynaamisista yhteisvaikutuksista: haitallisen voimakas lääkevaikutus voi tulla keskushermostoa lamaavien ja sekavuutta aiheuttavien lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä tai keskushermoston serotoniiniaineenvaihdunnan aktiivisuutta lisäävien lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä. Kaliumia säästävien nesteenpoistolääkkeiden ja kaliumpitoisuutta nostavien verenpainelääkkeiden samanaikainen käyttö voi nostaa veren kaliumpitoisuuden vaarallisen korkeaksi. K-vitamiini voi kumota verenohennuslääke varfariinin vaikutusta, ja kahvi (kofeiini) voi kumota osittain rauhoittavien ja unilääkkeiden vaikutuksen ja siten johtaa toivotun lääkevaikutuksen heikkenemiseen.

Farmakokinetiikka

Lääkkeen pitoisuuteen vaikuttavat yhteisvaikutukset tapahtuvat lääkkeen imeytymisen, elimistöön jakautumisen, maksassa tapahtuvan lääkeaineenvaihdunnan tai esimerkiksi munuaisissa tapahtuvan erittymisen tasolla. Kaikilla näillä tasoilla yhteisvaikutus voi johtaa joko lääkkeen pitoisuuden lisääntymiseen ja siten vaikutusten voimistumiseen tai pitoisuuden vähentymiseen ja vaikutuksen heikkenemiseen. Suurimmillaan nämä muutokset voivat olla monikymmenkertaisia. Esimerkkejä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista: sieni-infektiolääke itrakonatsoli voi lisätä kolesterolilääke simvastatiinin pitoisuuden noin 20-kertaiseksi estämällä simvastatiinin aineenvaihduntaa suolen seinämässä ja maksassa. Tällöin kyseisen kolesterolilääkkeen pitoisuus nousee huomattavasti, mikä voi pahentaa lihaksiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Toisaalta esimerkiksi mäkikuismasta valmistettu rohdosvalmiste voi nopeuttaa simvastatiinin aineenvaihduntaa ja pienentää sen pitoisuutta merkittävästi.

Miten haitallisia yhteisvaikutuksia voidaan välttää?

Haitalliset yhteisvaikutukset tunnetaan nykyään varsin kattavasti, ja niitä osataan ennakoida hyvin jo lääkkeen tullessa markkinoille.

Lääkäreillä ja apteekeilla on käytössään yhteisvaikutustietokantoja, joiden avulla potilaan lääkityksen hallinta ja tarkistaminen käyvät helposti. Monimutkaisimmissa lääkehoidoissa voidaan myös tarvittaessa kysyä neuvoa esimerkiksi kliinisen farmakologian erikoislääkäriltä.

Potilaan lääkitys pyritään tavanomaisesti suunnittelemaan siten, että mahdolliset yhteisvaikutukset otetaan huomioon jo lääkkeen valinta- ja aloitusvaiheessa.

Joskus yhteisvaikutus on tarpeen välttää kokonaan ja tällöin potilaalle pyritään valitsemaan sellainen lääkevaihtoehto, jolla ei ole mitään yhteisvaikutuksia potilaan muun lääkityksen kanssa. Hyvin usein kuitenkin selvitään sovittelemalla lääkkeiden annokset, antotavat ja annosteluajat niin, että yhteisvaikutus otetaan huomioon.

Osa yhteisvaikutuksista on sen verran vähäpätöisiä, että suurimmalla osalla potilaista annoksia ei tarvitse muuttaa.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Yhteisvaikutuksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa lääkkeen käyttö muuttaa toisen lääkkeen vaikutusta - joskus haitallisesti tai jopa vaarallisesti .