Lääkkeiden haittavaikutukset

Kaikki lääkkeet voivat joskus aiheuttaa haittavaikutuksia. Vanhan viisauden mukaan ”annos tekee myrkyn” (Paracelsus), oli kyse melkeinpä mistä tahansa aineesta. Tavanomaiset haittavaikutukset lisääntyvätkin usein annosta nostettaessa.

Myynnissä olevien lääkkeiden hyväksytyt annokset on valittu niin, että lääkkeestä saatava hyöty on suurempi kuin sen mahdolliset haittavaikutukset. Käytännössä esimerkiksi lievien oireiden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä ei sallita ollenkaan hengenvaarallisia haittavaikutuksia.

Toisaalta vaikkapa syöpälääkkeen kohdalla voidaan hyväksyä vakaviakin haittoja, koska kyse on vakavan sairauden hoidosta.

Haittavaikutus vai sivuvaikutus?

Lääkkeen haittavaikutuksella tarkoitetaan mitä tahansa ei-toivottua haitallista lääkkeen aiheuttamaa vaikutusta. Se voi johtua liiallisesta lääkkeen farmakologisesta (hoidollisesta) vaikutuksesta tai lääkkeen vaikutuksesta muualla kuin toivotussa paikassa.

Usein haittavaikutuksista puhuttaessa käytetään termiä ”sivuvaikutus”. Tarkkaan ottaen ”sivuvaikutus”-termillä tarkoitetaan lääkkeen muuta kuin tavoiteltua vaikutusta, eikä termi sisällä tavoitellun lääkevaikutuksen ylikorostumisen aiheuttamia haittoja.

Sivuvaikutus voi tilanteesta riippuen olla myös hyödyllinen vaikutus. Esimerkiksi asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia käytettiin vuosikymmeniä kipu- ja kuumelääkkeenä, kunnes sen havaittiin sivuvaikutuksenaan häiritsevän veren hyytymistä. Havainnon jälkeen sitä on käytetty hyvin yleisesti pieninä annoksina estämään veritulppien syntyä muun muassa sydämen sepelvaltimoissa ja aivovaltimoissa. Lääkkeen aiheuttamista haitoista puhuttaessa onkin näin ollen selkeintä käyttää haittavaikutus-termiä.

Kenelle tulee haittavaikutuksia?

Haittavaikutusten yleisyys vaihtelee erittäin yleisestä (> 10 % potilaista) hyvin harvinaiseen. Usein yleiset haitat ovat luonteeltaan lieviä ja vaarattomia ja toisaalta vaaralliset haitat ovat harvinaisia. On tavallista, että haitat ovat yleisimmillään ja hankalimmillaan hoidon ensipäivinä, mutta lievittyvät tai häviävät hoidon jatkuessa.

Hyvin usein potilas ei koskaan edes havaitse minkäänlaisia lääkehaittoja. Joskus haitat ilmenevät vasta viiveellä ja saattavat tulla esille vain jonkin haitallisen kertaluonteisen tapahtuman riskin lisääntymisenä.

Potilaan yksilöllinen riski saada haittoja vaihtelee huomattavasti ja riskin suuruuteen vaikuttavat monet henkilökohtaiset tekijät. Jokin potilaan sairauksista voi altistaa haitoille jopa siinä määrin, että lääke on hänelle vasta-aiheinen. Esimerkiksi astmapotilas ei usein voi käyttää tulehduskipulääkkeitä eikä eräitä sydänlääkkeenä käytettyjä beetasalpaajia niiden aiheuttaman keuhkoputkien supistumistaipumuksen vuoksi.

Maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Maksan ja munuaisten sairaudet voivat vaikuttaa haittariskiin muuttamalla lääkkeen pitoisuuksia elimistössä. Muita haittariskiin vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli, perintötekijät ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Yksilöllisen haittariskin arviointi edellyttää lääkäriltä huolellista potilaan ja hänen lääkityksensä arviointia. Monimutkaisissa lääkehoidoissa saatetaan joskus tarvita myös kliinisen farmakologian erikoislääkärin apua.

Haittavaikutusten seuranta

Potilaan itsensä on hyvä toimia lääkärin antamien ohjeiden mukaan ja perehtyä oman lääkkeensä pakkausselosteeseen. Pakkausselosteessa on luettelo lääkkeen haittavaikutuksista.

Potilaan kannattaa tarkkailla vointiaan sekä sairauden oireiden että mahdollisten haittavaikutusten osalta etenkin hoidon alkuvaiheessa. Lievistä ja tilapäisistä uusista oireista ei tarvitse huolestua, mutta voimakkaista tai jatkuvista oireista on syytä keskustella lääkärin kanssa.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Potilaan on hyvä toimia lääkärin antamien ohjeiden mukaan ja perehtyä oman lääkkeensä pakkausselosteeseen. Pakkausselosteessa on luettelo lääkkeen haittavaikutuksista.