Elimistön herkkyys lääkkeen vaikutukselle usein lisääntyy ja lääkkeen poistuminen elimistöstä hidastuu iän karttuessa. Ikääntyneiden tarvitsemat lääkeannokset ovatkin usein keski-ikäisillä käytettyjä annoksia pienempiä.

Lääkehoidon vaikutusta seurataan iäkkäällä tavanomaista tarkemmin. Esimerkiksi verenpainelääkkeen vaikutusta on hyvä mitata paitsi istuen myös seistessä, koska paineen lasku voi ylösnoustessa olla odottamattoman voimakas.

Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden vaikutus voi iäkkäällä pitkittyä, jolloin kaatumisriski kasvaa. Pitkäaikainen, kuukausia kestävä tulehduskipulääkkeen käyttö altistaa mahan limakalvon vaurioitumiselle. Ellei kipuoiretta voida hoitaa jollain paremmin siedetyllä lääkkeellä, voidaan hoitoon liittää mahan limakalvoa suojaava lääke.

Yleensä lääkkeen aiheuttaman haitan hoitoon toisella lääkkeellä suhtaudutaan kuitenkin pidättyvästi, koska vaarana on lääkemäärän epätarkoituksenmukainen kasvu.

Pitkäkestoisissa sairauksissa on toisinaan pahenemisvaiheita, jotka edellyttävät lääkehoidon väliaikaista tehostamista ja ehkä sairaalahoitoakin. Tilanteen normalisoiduttua lääkitystä voidaan usein keventää. Hyvä ja toimiva hoitosuhde omaan lääkäriin on tällöin tärkeää, jotta kokonaisnäkemys lääkehoidosta säilyy.

Lääkehoidon tarvetta arvioidaan jokaisen lääkärissäkäynnin yhteydessä, mutta perusteellisempi arvio olisi hyvä tehdä määrävälein, esimerkiksi vuosittain.

Hoitava lääkäri päättää tarvittavista hoidoista, mutta arvio voidaan tehdä moniammatillisesti hoito- ja apteekkihenkilökunnan sekä lääkärin yhteistyönä.

Iäkkäille sopivista sekä heillä vältettävistä lääkkeistä on laadittu tietokanta, Lääke 75+,  josta niin ammattilaiset, potilaat kuin omaisetkin voivat hakea tietoa.

Tietokanta antaa suosituksia ja ohjaa sellaisten lääkkeiden valintaan, jotka useimmilla potilailla johtavat parhaaseen lopputulokseen.

Lääkehoidon tarpeet ovat yksilöllisiä, joten suosituksesta on toisinaan tarpeen poiketa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Viime kädessä ratkaisut tekee aina hoitava lääkäri.