Lääkehoidon kehittymisen ja väestön ikääntymisen myötä yhä useampi potilas käyttää monia lääkkeitä samanaikaisesti. Tämä lisää lääkkeiden yhteisvaikutusten mahdollisuutta.
Yhteisvaikutuksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa lääkkeen käyttö muuttaa toisen lääkkeen vaikutusta. Lopputulos voi olla esimerkiksi lääkkeen vaikutuksen lisääntyminen tai vähentyminen. Joissakin tapauksissa lääkeaineiden yhteisvaikutus voi aiheuttaa sellaisen vaikutuksen, jota ei muuten tavata.
Lääkkeiden yhteisvaikutuksia saattavat aiheuttaa myös eräät ravinnosta saatavat aineet sekä rohdosvalmisteet. Esimerkiksi maitotuotteet voivat vähentää rautalisän imeytymistä suolistosta, ja omega-3-valmisteet voivat lisätä verenvuotoriskiä yhdessä verenohennuslääkkeiden kanssa.
Esimerkki vaarallisesta yhteisvaikutuksesta on tulehduskipulääkkeiden ja verenohennuslääkkeiden yhteisvaikutus. Tulehduskipulääkkeet voivat altistaa mahahaavalle ja häiritä veren hyytymistä. Jos potilas käyttää samanaikaisesti myös verenohennuslääkettä, on riski mahasuolikanavan verenvuodolle huomattavasti lisääntynyt.
Usein unohdetaan, että lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla myös hyödyllisiä, jolloin niitä voidaan käyttää hyväksi potilaan hoidossa. Lääkkeen hyödyllistä vaikutusta lisääviä yhteisvaikutuksia hyödynnetään muun muassa kohonneen verenpaineen, monien vakavien infektioiden ja Parkinsonin taudin hoidossa.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset tunnetaan nykyisin hyvin. Potilaan lääkitykset on yleensä mietitty tarkkaan, jotta haitallisilta yhteisvaikutuksilta vältyttäisiin. Ongelmia voi kuitenkin syntyä, jos potilasjärjestelmän tiedot potilaan käyttämistä lääkkeistä ja itsehoitovalmisteista eivät ole ajan tasalla.