Vieroittautuminen uni- ja rauhoittavista lääkkeistä
Lääkkeiden käyttö voi olla väliaikaista, kuuriluonteista tai pysyvää. Väliaikaisesta lääkityksestä käytetään myös nimitystä tarvittaessa otettava ja erilaisissa lääkelistoissa sen avulla erotellaan jatkuvassa käytössä olevat lääkkeet näistä silloin tällöin otettavista. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, joita otetaan tarvittaessa erilaisiin kipu- tai särkytilanteisiin ovat näitä lääkkeitä.
Kuuriluonteisesta lääkityksestä on tutuin esimerkki antibioottikuuri. Sen alku- ja loppu on tiedossa, eikä sitä ole tarkoitus syödä muulloin.
Pysyvää tai jatkuvaa lääkitystä käytetään kroonisissa sairauksissa. Esimerkiksi verenpainelääkitys, diabetekseen, epilepsiaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan tai reuman hoitoon käytettävä lääkitys on pysyvää tai ainakin pitkäaikaista. Joitakin sairauksia, kuten astmaa, voidaan hoitaa sekä pysyvällä lääkityksellä, millä tilanne pysyy yleensä hallinnassa, että lisäksi tarvittaessa otettavalla lisälääkityksellä.
Pysyvien (kroonisten) sairauksien lääkitystä ei pidä lopettaa neuvottelematta hoitavan lääkärin kanssa. On kuitenkin tilanteita, joissa lääkitys on muotoutunut pysyväksi, vaikka alun perin näin ei ole tarkoitettu. Näissäkin tilanteissa voit neuvotella jonkun lääkärin kanssa, jonka ei tarvitse olla se sama, joka reseptin on kirjoittanut.
Joskus uni- ja rauhoittavat lääkkeet ovat voineet olla käytössä kuukausia, vuosia, jopa vuosikymmeniä, vaikka tarkoitus on ollut käyttää niitä vain lyhytaikaisesti. Lääkitys on saatettu aloittaa alun perin esimerkiksi lyhytaikaisen unettomuuden takia tai kuormittavaan elämäntapahtumaan liittyvään ahdistuneisuuden hoitoon. Tässä alla on ohjeet, miten voit itse hallitusti vähentää tai lopettaa kokonaan tämän tyyppisten lääkkeiden käytön. Jos sinulla on kuitenkin todettu jokin psyykkinen sairaus tai epilepsia, on lääkkeiden lopetuksesta suositeltavaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Vieroittautumisen aikana sinulle voi tulla seuravia oireita
-
ahdistus- ja masennusoireet
-
ärtyvyyden lisääntyminen ja herkistyminen äänille ja valoille
-
sydämen tykytystuntemukset ja sykkeen hetkelliset kiihtymiset
-
univaikeudet kuten unettomuus, painajaiset
-
sekavuuden lisääntyminen erityisesti vanhuksilla
Bentsodiatsepiinit rauhoittavina lääkkeinä
Bentsodiatsepiineja käytetään yleensä tilapäistä ahdistusta helpottamaan, rauhoittamaan ja unilääkkeinä. Niiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa lisääntyviä haittavaikutuksia, joista tavallisimpia ovat lääkkeeseen tottuminen ja sen myötä annoksen nostaminen, kognitiivisten taitojen heikentyminen, päiväaikainen väsymys / tokkuraisuus ja siihen liittyvä onnettomuusriskin lisääntyminen. Näiden lääkkeiden käyttöä voi vähentää itsenäisesti ja niiden käytön voi myös lopettaa ilman lääkärin ohjausta.
Bentsodiatsepiineja ovat mm:
- alpratsolaami (Xanor, Alprox, Alprazolam)
- diatsepaami (Diapam, Medipam, Stesolid)
- klonatsepaami (Rivatril)
- loratsepaami (Temesta)
- oksatsepaami (Opamox, Oxamin)
- tematsepaami (Tenox)
Bentsodiatsepiinien kaltaisia, lyhytvaikutteisia "nukahtamislääkkeitä" ovat mm:
- tsopikloni (Imovane, Zopinox)
- tsolpideemi (Somnor, Stilnoct)
Bentsodiatsepiinit unilääkkeinä
Jos lääkettä on käytetty säännöllisesti kuukausia tai vuosia tai annos on ollut korkea:
-
Älä yritä vähentää usean rauhoittavan lääkkeen annosta yhtä aikaa, ellet ole lääkärin valvonnassa ja hän auttaa
sinuaajoita vähennys ja lopettaminen useamman kuukauden ajalle ja tee se asteittain, jotta vältyt vieroitusoireilta tai ne pysyvät hallinnassa.
-
Alenna annosta ensin 25 % alkuperäisestä 1-3 viikon ajaksi.
-
Vähennä sen jälkeen 25 % jäljellä olevasta annoksesta ja käytä tätä annosta muutama viikko (2-3), mutta korkeintaan kuukauden ajan.
-
Pienennä tämän jälkeen annosta 10-25 % kerrallaan 1-3 viikon välein.
-
Viimeisistä annoksista voi olla vaikea luopua, mutta jo annoksen alentaminen tuo sinulle ja terveydellesi hyötyä.
-
Muutaman kuukauden kuluttua pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen, palautuvat aivot "normaalitilaan", jolloin nukahtamisviive lyhenee, uni on virkistävämpää ja päiväaikainen väsymys vähenee. Myös elämänlaatu paranee verrattuna unilääkkeistä vieroittautumista edeltävään aikaan.
Jos lääkkeen käyttö on ollut vain joitakin viikkoja tai korkeintaan muutaman kuukauden kestävää ja annos on ollut käytön loppuvaiheessa matala:
-
Pienen annoksen uni- tai rauhoittavaa lääkettä voit lopettaa suoraan.
-
Voit myös puolittaa annoksen 1-3 viikon ajaksi.
-
Tai voit ensin lopettaa lääkkeen oton kahtena iltana; esimerkiksi perjantaina ja maanantaina ja 1-2 viikon kuluttua vähentää lisää kaksi iltaa (jolloin otat kolmena iltana) ja sitten 1-2 viikon kuluttua lopettaa kokonaan.
Pitkäaikaisesta lääkityksestä vierottautuminen
Jos lääkkeen äyttö on ollut pitkäaikaista, ei sitä saa lopettaa yhtäkkiä. Lue tästä miten vieroittautuminen tapahtuu:
Jotkut oireista ovat melko tavallisia annosten pienennysvaiheessa, mutta ne ovat ohimeneviä, eivätkä tarkoita sitä, että alkuperäiset oireet palaisivat pysyvinä. Tilanne helpottuu, kun vieroittaudut hitaassa tahdissa.
Jos olet käyttänyt lääkettä kuukausia tai vuosia tai annos on ollut korkea:
-
Älä yritä vähentää usean rauhoittavan lääkkeen annosta yhtä aikaa, ellet ole lääkärin valvonnassa ja hän auttaa
sinuaajoita vähennys ja lopettaminen useamman kuukauden ajalle ja tee se asteittain, jotta vältyt vieroitusoireilta tai ne pysyvät hallinnassa.
-
Jos olet ottanut lääkettä tarvittaessa ja vaihtelevin kellonajoin, niin siirry käytössä säännölliseen käyttöön alenna annosta ensin 25 % alkuperäisestä 1-2 viikon ajaksi.
-
Siirry sen jälkeen 50 % annokseen eli puolet siitä, mitä se oli alkuvaiheessa ja käytä tätä annosta muutaman viikon, mutta korkeintaan kuukauden ajan.
-
Pienennä sitä annosta 10-25 % kerrallaan 1-2 viikon välein
-
Jos saat hankalia vieroitusoireita lääkkeen vähentämisen aikana, niin palaa edelliseen annokseen ja hidasta vähentämisen tahtia yllä olevista ohjeista niin, että lisäät 1-2 viikkoa jokaiseen vaiheeseen.
-
Viimeisistä annoksista voi olla vaikea luopua, mutta jo annoksen alentaminen tuo sinulle ja terveydellesi hyötyä
-
Vaikka et onnistuisikaan vieroittautumaan ensimmäisellä yrityksellä, älä lannistu, vaan jatka annoksen pienentämistä uudestaan myöhemmin
Lyhytaikaisen lääkityksen lopettaminen
Jos lääkkeen käyttö on ollut vain joitakin viikkoja tai korkeintaan muutaman kuukauden kestävää ja annos on ollut käytön loppuvaiheessa matala:
-
Alenna annosta ensin 25 % alkuperäisestä 1-2 viikon ajaksi.
-
Siirry sen jälkeen 50 % annokseen eli puolet siitä, mitä se oli alkuvaiheessa ja käytä tätä annosta muutaman viikon, mutta korkeintaan kuukauden ajan.
-
Pienennä sitä annosta 10-25 % kerrallaan 1-2 viikon välein.
-
Viimeisistä annoksista voi olla vaikea luopua, mutta jo annoksen alentaminen tuo sinulle ja terveydellesi hyötyä.
Muut unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet
Unettomuuden hoitoon voidaan käyttää myös väsyttäviä mielialalääkkeitä tai antihistamiineja. Näiden lääkitysten lopettamisen yhteydessä voi esiintyä unettomuuden tilapäistä pahenemista. Jos sinulla on todettu jokin sairaus tai psyykkinen häiriö, on etenkin
mielialalääkkeiden lopetuksesta suositeltavaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Antidepressantteja (mielialalääkkeitä), joita käytetään erityisesti niiden väsyttävän ominaisuuden takia:
-
doksepiini
-
amitriptyliini
-
mirtatsapiini
-
tratsodoni
Antihistamiineja, joita käytetään erityisesti niiden väsyttävän ominaisuuden takia:
-
doksylamiini
-
hydroksitsiini