Kroonisten sairauksien lääkehoitoon sitoutuminen

Monien lääkehoitojen tarkoitus on estää myöhempien terveyshaittojen kehittymistä. Esimerkiksi koholla olevaa verenpainetta tai veren rasva-arvoja hoidetaan, jotta voidaan ehkäistä tai vähentää niiden hoitamatta jättämisestä koituvia riskejä.

Näin tehdään, vaikka henkilöllä ei vielä olisikaan mitään oireita tulevista haitoista. Laajojen tutkimusten perusteella tiedetään, että kohonneen verenpaineen ja kohonneiden rasva-arvojen hoito vähentää tulevina vuosina sydän- ja aivoinfarkteja.

THL:n sivuilla olevan FINRISKI-laskurin avulla voit laskea riskisi sairastua sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön seuraavan kymmenen vuoden aikana. Laskuri kertoo sairastumisriskisi prosentteina.

Lääkehoidon aloittamispäätös perustuu näissä tilanteissa henkilön yksilölliseen riskin arvioon. Elintapamuutokset, kuten liikunta, ylipainon pudottaminen, tupakoimattomuus, liiallisen suolan käytön vähentäminen, alkoholin käytön pitäminen kohtuullisena tai siitä pidättäytyminen, ovat keskeisiä toimia, joita lääkehoito tukee.

Lääkehoitoon sitoutuminen

Lääkehoidon merkitys kasvaa henkilön riskikasauman suuretessa. Harmillisesti lääkehoidosta voi joskus seurata haittoja, jotka aiemmin oireeton henkilö voi kokea häiritsevinä. Tuolloin lääke saattaa jäädä ottamatta. Sitoutuminen verenpainetaudin ja kohonneiden rasva-arvojen hoitoon onkin monien tutkimusten mukaan puutteellista, sillä vain noin puolet käyttää lääkitystä tarkoitetulla tavalla.

Osalla henkilöistä lääkehoidon tarve saattaa vähentyä ja poistua kokonaan, mikäli elintapamuutokset tuottavat toivottua tulosta. Haittavaikutukset rajoittavat joskus lääkehoitoa. Silloin on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa tarvittavista toimenpiteistä. Useimmiten ongelmista selvitään annosta säätämällä tai vaihtamalla lääke kyseiselle henkilölle paremmin sopivaan valmisteeseen, jolloin hoidon tavoite saavutetaan.

Ennaltaehkäisevä lääkehoito

Erityisen tärkeää ennalta ehkäisevä lääkehoito on silloin, kun henkilöllä on jo sairaus, jonka seurauksena uhkaa kehittyä uusia vakavia terveyshaittoja. Esimerkiksi iäkkäämmillä henkilöillä yleistyvä eteisvärinä altistaa verisuonitukoksille, joiden estämiseksi käytetään veren hyytymistä vähentäviä valmisteita.

Lääkehoito on näissä tiloissa keskeinen tulevaisuuden mahdollista lisäsairastumista vähentävä tekijä, ja siihen turvaudutaan aina, ellei vasta-aiheita lääkehoidolle ole.

Estäessään veren hyytymistä lääkkeet kuitenkin saattavat lisätä verenvuotoja, joten oikeassa annostuksessa pitäytyminen on tärkeää. Veren hyytymiseen vaikuttavilla lääkkeillä on yhteisvaikutuksia eräiden muiden lääkkeiden kanssa.

Yhteisvaikutukset voivat heikentää tai lisätä veren hyytymistä estävän lääkehoidon tehoa, joten näiden lääkkeiden käytöstä on hyvä mainita lääkärille muuta lääkehoitoa aloitettaessa tai lopetettaessa.

Myös käsikauppalääkkeinä eli ilman reseptiä saatavilla olevat tulehduskipulääkkeet vaikuttavat veren hyytymistä estävien lääkkeiden tehoon.

Veren hyytymistä estäviä lääkkeitä käyttävien onkin syytä varmistaa käsikauppalääkkeiden sopivuus joko hoitavalta lääkäriltä tai apteekkihenkilökunnalta.


Edellinen sivuSeuraava sivu