Itsehoito

Itsehoitolääkkeillä tarkoitetaan lääkevalmisteita, joita voi ostaa apteekista ilman lääkemääräystä eli reseptiä.

Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen, lyhytaikaiseen käyttöön. Turvallisuuden varmistamiseksi itsehoitolääkkeiden annosvahvuudet ja pakkauskoot ovat usein pienemmät kuin reseptillä myytävien lääkkeiden. Nyrkkisääntö on, että jos yksi itsehoitolääkkeen pakkaus ei riitä, on syytä käydä lääkärin vastaanotolla.

Itsehoitolääkkeenä on saatavilla apteekeista mm. eräitä kipu- ja kuumelääkkeitä, allergialääkkeitä, yskänlääkkeitä, närästyslääkkeitä, sieni-infektiolääkkeitä, ummetuslääkkeitä, ripulilääkkeitä, laihdutuslääkkeitä ja jälkiehkäisyvalmisteita. Tupakoinnin vieroitushoitoon tarkoitettuja nikotiinivalmisteita voidaan myydä myös liikkeissä, jotka myyvät tupakkatuotteita. Nikotiinivalmisteiden ohella eniten käytettyjä itsehoitolääkkeitä ovat kipulääkkeet ja ruuansulatuskanavan lääkkeet.

Itsehoitolääkkeet ovat oikein käytettynä yleensä tehokkaita ja turvallisia. Kuitenkin myös niillä voi olla haitta- ja yhteisvaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon, jos itselääkitystä käytetään yhtä aikaa muiden lääkkeiden kanssa. Turvallisen lääkehoidon varmistamiseksi potilaan onkin syytä kertoa lääkärilleen käytössään olevista itsehoitolääkkeistä sekä kirjata itsehoitolääkkeet henkilökohtaiseen lääkekorttiinsa.

Lisäneuvontaa vaativat itsehoitolääkkeet

Lisäneuvontaa vaativat itsehoitolääkkeet ovat lääkevalmisteita, joiden kohdalla apteekin on aina annettava henkilökohtaista lisäneuvontaa ennen lääkkeen myyntiä. Tällä pyritään varmistamaan lääkkeen soveltuvuus ja turvallisuus juuri kyseiselle potilaalle ja estämään lääkkeen epätarkoituksenmukainen käyttö. Lisäneuvontaa vaativat mm. laihdutuslääke orlistaattia sisältävät valmisteet, kipulääke naprokseeni, migreenilääke sumatriptaani ja jälkiehkäisyvalmisteet.

Apteekissa asioidessaan potilaalla on mahdollisuus kysyä neuvontaa itsehoitolääkkeen ominaisuuksista. Potilaan on myös yleensä syytä perehtyä käyttämänsä valmisteen pakkausselosteeseen ja noudattaa sen ohjeita. Viime kädessä vastuu itsehoitolääkkeen turvallisesta käytöstä on kuitenkin lääkkeen käyttäjällä itsellään.

Erityistä varovaisuutta vaativat tilanteet

Itsehoitolääkkeiden käyttöä harkitessa on syytä olla varovainen ja kysyä herkästi neuvoa apteekista tai lääkäriltä ainakin seuraavissa tilanteissa:

  • Lääkkeen käyttäjällä on pitkäaikaissairauksia
  • Lääkkeen käyttäjällä on pitkäaikaislääkityksiä, etenkin jos niissä on kapean turvallisuusalueen lääkkeitä, kuten verenohennuslääkkeet
  • Lääkkeen käyttäjä on raskaana tai imettää
  • Lääkkeen käyttäjä on hyvin nuori tai iäkäs
  • Itsehoitolääkkeen teho tai pakkauskoko eivät ole riittäviä.

Lisätietoa itsehoitolääkityksestä - Käypä hoito

Itselääkityksestä on tehty Käypä hoito -suositus, joka pohjautuu riippumattomaan arvioon itsehoitolääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta. Suosituksen potilaalle suunnatussa versiossa (Käypä hoito) on selkeitä ja helppokäyttöisiä potilasohjeita muun muassa seuraavien tavallisten vaivojen hoidosta:

  • Flunssa
  • Emättimen hiivatulehdus
  • Jännityspäänsärky ja migreeni
  • Kuukautiskipu
  • Närästys
  • Ripuli
  • Selkäkipu
  • Siitepölyallergia
  • Ummetus
  • Varvasvälisilsa

Itsehoitolääkkeiden edellytyksiä

Keskeisin vaatimus on, että itsehoitolääkkeen tulee olla tutkitusti tehokas ja turvallinen siinä sairaudessa tai tilanteessa, mihin se on tarkoitettu. Käytännössä lääkevalmisteelta edellytetään yleensä runsasta käyttökokemusta reseptilääkkeenä ennen kuin se voidaan hyväksyä itsehoitoon.

Itsehoitolääkkeen tulee soveltua lyhytaikaiseen käyttöön.

Itsehoitovalmisteen käyttö ei saa olennaisesti viivyttää taustalla olevan tilan tai sairauden määrittämistä tai sen edellyttämää kiireellistä hoitoa.

Itsehoitolääke ei saa vaikuttaa ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn eikä aiheuttaa fyysistä riippuvuutta, eikä sen käytön keskeyttäminen saa aiheuttaa vieroitusoireita.

Itsehoitolääkkeen tavallisten haittavaikutusten tulee pääasiassa olla lieviä. Turvallisuuden täytyy olla niin hyvä, että lääke ei aiheuta merkittävää riskiä edes lievän yliannostelun tai yhteisvaikutusten seurauksena. Myös annosvahvuuden tulee olla turvallisen pieni eikä pakkauskoko saa olla niin suuri, että syntyisi vakavan myrkytyksen riskiä.