Paxlovidin sisältämä nirmatrelviiri estää COVID19-tautia aiheuttavan SARS-CoV-2-viruksen monistumista soluissa ja ritonaviiri puolestaan pidentää nirmatrelviirin vaikutusaikaa elimistössä mahdollistaen riittävän pitkäkestoisen tehon viruksen torjunnassa. Lääkeyhtiö Pfizerin julkaisemien ennakkotietojen mukaan Paxlovidilla odotetaan olevan tehoa niin delta- kuin omikronvariantinkin aiheuttamaa vaikeahoitoista COVID19-tautia vastaan, kun lääkitys aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oireiden alkamisen jälkeen. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat olleet makuaistin muutokset, päänsärky, oksentelu ja ripuli. Paxlovidin käyttöön liittyy kuitenkin riski lääkeyhteisvaikutuksille potilaan muiden lääkkeiden kanssa.
Paxlovidin sisältämän ritonaviirin vaikutus perustuu tiettyjen maksassa toimivien sytokromi P450 (CYP)-entsyymiperheeseen kuuluvien entsyymien toiminnan estoon. Kyseinen entsyymiperhe vastaa suurelta osin lääkkeiden muuttamisesta sellaiseen muotoon, jossa ne voidaan poistaa elimistöstä ulosteen tai virtsan mukana. Tämän entsyymitoiminnan estämistä hyödynnetään mm. HIV:n hoidossa, jossa ritonaviiria käytetään muiden HIV-lääkkeiden tehostajana. Silloin muita lääkkeitä voidaan ottaa harvemmin tai pienempi annos. Samaa ritonaviirin ominaisuutta hyödynnetään myös Paxlovid-lääkkeessä, jossa ritonaviirin tehtävänä on nostaa nirmatrelviirin pitoisuutta ja pidentää sen vaikutusaikaa elimistössä.
Koska ritonaviiri vaikuttaa moniin keskeisiin CYP-entsyymeihin, on sillä myös vaikutusta monien tavallisten pitkäaikaissairauksien hoitoon käytettäviin lääkkeisiin. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi tietyt kolesterolin hoitoon käytetyt statiinit, rytmihäiriö- ja verenpainelääkkeet, kortikosteroidit (mukaan lukien inhaloitavat astmalääkkeet), suun kautta annosteltavat verenohennuslääkkeet, osa rauhoittavista lääkkeistä sekä osa syövän hoidossa käytettävistä sytostaateista. Yhteiskäytössä ritonaviirin kanssa näiden lääkkeiden haittavaikutusriski suurenee merkittävästi lääkkeestä riippuen, toisaalta tiettyjen lääkkeiden, kuten e-pillereiden kohdalla teho voi jäädä puutteelliseksi. Ritonaviirin vaikutus voi jatkua useita vuorokausia lääkehoidon lopettamisen jälkeen, sillä entsyymitoiminnan palautuminen vaatii elimistöltä uusien entsyymien muodostamista. Tämän vuoksi ritonaviirihoitoa saaneen potilaan pitää noudattaa noin viikon varoaikaa yhteiskäytön ajaksi tauotettujen lääkkeiden käyttöön palauttamisessa tai riittävän tehon palautumisessa.