Kun markkinoille tulee uusi lääke, se tulee aluksi myyntiin lääkkeen kehittäjän tuottamana
alkuperäisvalmisteena. Kun alkuperäisvalmisteen patenttisuoja on kulunut umpeen, voivat muut lääkevalmistajat tuoda markkinoille omia vastaavia valmisteitaan. Nämä
rinnakkaisvalmisteet sisältävät aina saman määrän samaa vaikuttavaa lääkeainetta samassa muodossa kuin alkuperäisvalmiste.
Biologisten lääkkeiden kohdalla puhutaan rinnakkaisvalmisteiden sijaan
biosimilaareista. Biologiset lääkkeet ovat proteiinipohjaisia lääkkeitä, joiden vaikuttava aine tuotetaan teollisesti biologisia menetelmiä hyödyntäen esimerkiksi soluviljelmissä. Biologisten lääkkeiden käyttö yleistyy kovaa vauhtia. Niitä käytetään monien autoimmuunitautien hoidossa, mutta nykyään niitä voidaan käyttää myös esimerkiksi migreenin tai korkean kolesterolin hoidossa. Lisäksi niihin kuuluvat esimerkiksi insuliinit ja hyytymisenestolääke hepariini.
Biosimilaari on lääke, joka sisältää samaa vaikuttavaa ainetta kuin alkuperäinen biologinen lääke. Biosimilaarin ja alkuperäisen lääkkeen välillä voi olla pieniä eroja, jotka johtuvat biologisen lääkkeen tuotantotavasta. Tällaisia eroja voi olla myös biologisen lääkkeen eri valmistuserien välillä.
Ennen kuin biosimilaari saa myyntiluvan, sen valmistajan täytyy osoittaa, että lääkkeen teho ja turvallisuus vastaavat alkuperäislääkkeen tehoa ja turvallisuutta. Kuten tavalliset rinnakkaisvalmisteet, myös biosimilaarit ovat siis yhtä turvallisia ja tehokkaita kuin alkuperäisversionsa. Biosimilaarit ovat kuitenkin alkuperäisvalmisteita edullisempia. Niiden käyttö voi siis laskea lääkehoidon hintaa.