​

Krono (Engl. chrono) tarkoittaa aikaa ja farmakologia lääkeoppia, jolloin kronofarmakologia on aikaan sidottua lääkeoppia eli puhutaan siitä, miten esimerkiksi vuorokauden aika vaikuttaa lääkkeen vaikutukseen elimistössä. Samaan aikaan kronofarmakologian kehittymisen kanssa myös tieto ihmisen sirkadiaanisista (vuorokauden aikaan liittyvistä) rytmeistä on lisääntynyt. Viime vuoden lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin juuri aihetta tutkineille kolmelle amerikkalaiselle tutkijalle (Jeffrey C. Hall, Michael Rosbash ja Michael W. Young).  

Yksi hyvä esimerkki kronofarmakologiasta on verenpainelääkkeiden vaikutusten vaihtelu riippuen siitä otetaanko ne aamulla vai illalla. Verenpainelääkkeet annostellaan yleensä vaihtelevasti aamuisin tai iltaisin ja joskus sekä aamulla että illalla, pääasian ollessa se, että ne otetaan kuitenkin joka päivä samaan aikaan.  Osa verenpainelääkkeistä (angiotensiinikonvertaasin estäjät sekä angotensiini reseptorin salpaajat) on kuitenkin vielä tehokkaampia iltaisin otettuna. Myös useimmat statiinit eli veren kolesterolipitoisuuteen vaikuttavat lääkkeet kannattaa ottaa mieluummin illalla, sillä elimistön kolesterolin tuotanto on vilkkainta yöaikaan.

Omaa lääkitystään ei kannata alkaa muuttaa ilman, että kysyy hoitavalta lääkäriltä. Sillä jos esimerkiksi lääke on kahden lääkkeen yhdistelmävalmiste, joista toinen on nesteenpoistolääke, on se syytä ottaa edelleen aamuisin, jotta yöuni ei häiriinny. Myös yhteisvaikutusten kannalta on tärkeää tietää, ottaako lääkkeet yhtä aikaa vai toisen aamulla ja toisen illalla. Jotkut lääkkeet häiritsevät toistensa imeytymistä, jos ne otetaan yhtä aikaa (esimerkiksi kalkkitabletit estävät joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta suuren osan). Jos kuitenkin kilpirauhashormonin on ottanut aina samaan aikaan kuin kalkkitabletin, on lääkäri säätänyt annoksen sen mukaisesti, joten äkillinen muutos voi kohottaa pitoisuuden vaarallisen korkeaksi.