Mitä heikommin kuuntelija kuulee sitä suurempi merkitys on puheen näkemisellä. Huulioluvun aikana kuuntelijan katse siirtyy puhujan kasvojen eri osiin. Puheen äännetietoa (esimerkiksi sanottiinko "kala" vai "pala") haetaan kasvojen alaosasta. Sävelkulkuun liittyvää tietoa (esimerkiksi onko puhuja hämmästynyt vai ärtynyt) haetaan kasvojen yläosasta. Toisaalta puheen näönvaraiseen havaitsemiseen saadaan usein vihjeitä myös suuta ja kasvoja laajemmalta alueelta. Puhujat esimerkiksi nostavat ja laskevat hartioita, elehtivät usein käsin ja osoittavat ympäristöstä erilaisia kohteita. Puheen näkeminen laajeneekin usein ympäristönvihjeiden seuraamiseen.
Myös puhujan on syytä terästää katseyhteyttä, jos kuuntelijalla on vaikeuksia saada puheesta selvää. Etenkin läheisissä ihmissuhteissa, joissa kuulemisen ongelmat ovat tiedossa, kasvojen näkeminen sujuvoittaa keskustelun etenemistä. Lapselle puhuttaessa on hyvä muistaa, että kuulonapuvälinettä käyttävä lapsi saa kasvojen näkemisestä tärkeää tukea kommunikointi- ja puhekielitaitojen kokonaiskehitykseen.