Kuulovika voi johtua esimerkiksi välikorvantulehduksesta, korvan meluvammasta tai ikääntymisestä.
Johtumistyyppinen kuulovika aiheutuu siitä, että ääni ei pääse etenemään tai johtumaan korvakäytävässä, tärykalvolla tai kuuloluissa. Aistimistyyppinen kuulovika puolestaan johtuu siitä, että sisäkorvan simpukan aistinsolut eivät toimi.
Jos kuulohermo tai kuuloradan muut alueet toimivat puutteellisesti, on kyseessä neuraalinen kuulovika. Edellä mainittujen kuulovikojen yhdistelmää kutsutaan kombinoiduksi kuuloviaksi.
Välikorvatulehdus aiheuttaa johtumistyyppisen kuulovian. Tässä tapauksessa korva on lähes aina kipeä.
Korva voi jäädä huonokuuloiseksi myös nuhan jälkeen, jolloin välikorvassa oleva erite huonontaa kuuloa. Korva on tässä yhteydessä kivuton, eikä varsinaista välikorvatulehdusta ole.
Mikäli kuulonalenema ei helpota viikkojen kuluessa, kannattaa hakeutua lääkäriin.
Kun korkeimpien äänten kuuleminen iän myötä heikkenee, on kyse simpukan alkuosan karvasolujen ja tukirakenteiden rappeutumisesta. Myös kuuloradan hermosoluissa on usein rappeumaa. Jos vikaa on sekä aistinsoluissa että hermosoluissa, puhutaan sensorineuraalisesta kuuloviasta.
Kova melu aiheuttaa tyypillisesti karvasolujen vaurioita korvan simpukkaan. Karvasolujen vauriot ilmenevät kuulonlaskuna ensiksi 3 000–6 000 Hz:n taajuuksilla. Meluvamma aiheutuu useimmiten vuosia kestäneestä melualtistuksesta, mutta se voi tulla myös esimerkiksi räjähdyksen aiheuttamasta kerta-altistuksesta.
Äkillinen kuulonlasku tulee lähes aina yhteen korvaan kerrallaan. Äkillisen johtumistyyppisen kuulovian yleisimmät syyt ovat vahatulppa ja välikorvan tulehdus. Äkillisen aistimistyyppisen kuulovian voi aiheuttaa esimerkiksi verenkiertohäiriö tai virustulehdus.
Äkillisen kuulovian syy tulee pyrkiä selvittämään lääkärin vastaanotolla muutamien päivien sisällä, jotta hoitoa vaativat tautitilat voidaan todeta. Joskus kuulovian aiheuttajaa ei tunnisteta, tällöin puhutaan idiopaattisesta äkillisestä kuuloviasta.
Korvakäytävän ihon ulommassa osassa on rauhasia, jotka tuottavat vahaa. Useimmiten vaha kulkeutuu korvakäytävästä ulos, mutta joskus se voi muodostaa korvakäytävään vahatulpan, joka heikentää kuuloa. Joillakin henkilöillä on taipumusta toistuvaan vahatulpan muodostumiseen. Tähän voivat vaikuttaa puutteellinen vahan kuljetusmekanismi korvakäytävästä ulos tai vahan koostumus.
Vahatulppaa ei suositella poistettavaksi omatoimisesti vanupuikolla, sillä vaha voi työntyä syvemmälle tärykalvon pintaan saakka, josta puhdistus on työlästä ja usein aristavaa.
Vahatulpan poistoa voi yrittää kotikonstein käyttämällä vahaa liuottavia tippoja tai suihkeita. Näiden säännöllinen käyttö saattaa myös ehkäistä vahatulpan muodostumista. Tarvittaessa terveydenhuollon ammattilainen voi tehdä vahatulpan poiston huuhtelemalla tai korvaimulla.
Tarkistettu 14.5.2021
