Korvatorvi yhdistää välikorvan ja nenänielun ilmatilat toisiinsa. Korvatorvi on suurimman osan ajasta kiinni, mutta avautuu hetkeksi nielaistessa ja usein haukotellessa tasaamaan ympäröivän ilmatilan ja välikorvan välistä paine-eroa. Jos korvatorven limakalvo ohenee tai korvatorven suulla oleva rasvakudos vähenee laihtumisen seurauksena, korvatorvi voi jäädä ylimääräisesti auki. Tällöin oma ääni kuulostaa voimistuneen samaan tapaan kuin jos korvan suun painaisi sormella tukkoon. Ilmiö on vaaraton ja menee yleensä ohi makuulle mentäessä tai kumartuessa.
Kuulon vaihtelu
Ihmisen kuulo voi vaihdella monesta eri syystä. Vaihtelun syitä ovat esimerkiksi avoin korvatorvi, Meniérèn tauti ja kuuloluuketjussa oleva katkos.
Sisäkorvan kalvorakenteita venyttävä Meniérèn tauti ilmenee usein siten, että kuuloon tulee laskua, eli korva tuntuu menevän tukkoon. Oireilu on yleensä vaihtelevaa ja kestoltaan kymmenistä minuuteista tunteihin. Tavallisesti korvassa on myös tinnitusta, joka kuulostaa usein huminalta tai hurinalta. Samaan aikaan ilmenee usein myös tasapainoelimen toimintahäiriöön liittyviä oireita, kuten huimausta ja tasapainon epävarmuutta.
Joskus kuulon vaihtelu johtuu siitä, että kuuloluiden välinen yhteys on huonontunut luiden syöpymien vuoksi. Syöpymien syy on tavallisesti pitkäaikainen tulehdus. Tällöin on tyypillistä, että kuulo voi huonontua ja ajottain parantua. Vaihtelu voi seurata ilmanpaineen vaihteluita tai parannuksen voi saada aikaan, kun puhaltaa korviin ilmaa siten, että pitää nenää sormin suljettuna ja puhaltaa nenään painetta. Näin ilma kulkee korvatorven kautta välikorvaan pullistaen tärykalvoa ja jäykistäen kuuloluuketjun löysäksi käyneen ja mahdollisesti arpikudoksella korvautuneen nivelkohdan. Tällöin ääni voi johtua hetkellisesti paremmin löystyneen kohdan yli.
Tarkistettu 7.5.2021