Esimerkkejä onnistuneesta kotikuntoutuksesta

Marja on 85-vuotias ja asuu miehensä kanssa. Marja joutui sairaalaan selkäkipujen vuoksi. Kotiutuessaan hänellä oli käytössään rollaattori ja kotihoito aloitti säännölliset käynnit hänen luonaan. Toipumisen alussa Marjan mies toi hänelle ateriat vuoteeseen ja Marja vietti päivät pyjamassa, mutta hänellä oli toive olla jälleen omatoiminen ja talonsa emäntä.

Marja oli epävarma rollaattorin avulla liikkuessaan ja varoi kipua. Ruoanlaitto ja kodista ulos pääseminen ovat Marjalle tärkeitä, ja ne hän nimesi tavoitteikseen kotikuntoutuksessa.

Kotikuntoutusjaksolla fysioterapeutti ohjasi selkäkivun huomioivaa kotiharjoittelua, ja toimintaterapeutin kanssa Marja harjoitteli keittiöaskareiden tekemistä rollaattoria käyttäen. Tämän jälkeen Marja harjoitteli ulkona liikkumista molempien terapeuttien kanssa.

Kotikuntoutusjakson edistyessä Marja tarvitsi kotihoidon tukea yhä harvemmin. Viimeisellä kotikuntoutustapaamisella Marja oli ulko-ovella vastassa meikattuna ja valmiina odottamassa saattajaa kampaajalle. Sieltä hän palasi omatoimisesti kotiin. Kotikuntoutusjakson päättyessä Marja pystyi elämään itsenäisesti ilman kotihoidon tukea.

Lydia asuu yksin hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Vuosi sitten Lydia kaatui ja sai niskamurtuman, jonka vuoksi hän oli sairaalahoidossa ja kuntoutusjaksolla yhteensä kymmenen kuukautta.

Kotiuduttuaan hän liikkui rollaattorin avulla ja kotihoito kävi hänen luonaan kolmesti päivässä. Lydia ei luottanut tasapainoonsa ja kaipasi itsevarmuutta omatoimiseen tekemiseen. Hän haaveili myös kodin ulkopuolisesta elämästä.

Kotikuntoutuksen tavoitteeksi Lydia asetti tasapainon parantumisen niin, että suoriutuu päivittäisistä toimista itse, pääsee asioimaan lähikauppaan ja voi matkustaa metrolla lempiravintolaansa syömään. Lydia epäili tavoitteidensa saavuttamista, mutta saavutti ne kotikuntoutusjakson tuloksena.

Muutama kuukausi kotikuntoutusjakson jälkeen Lydia suoriutuu päivittäisistä toimista hyvin ja ruoanlaittokin sujuu. Hän käyttää edelleen metroa. Lydia kuvaa kuntoutusjakson merkitystä itselleen näin: "On mulla niitä jumppaliikkeitä, mutta että pääsee lempigrillille syömään, sehän se oli tarkoitus."

Martti sairasti aivoinfarktin vuosi sitten. Hän asuu vaimonsa kanssa. Kotiutumista edelsi pitkä ja hidas toipuminen. Vasemman puolen halvaus ja pyörätuolin käyttö muuttivat elämää merkittävästi, ja Martti tarvitsee apua siirtymisissä. Ennen aivoinfarktia Martti oli täysin omatoiminen ja ajoi muun muassa autoa. Pariskunta oli hyvin aktiivinen eli elämänmuutos oli suuri.

Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti käyvät Martin ja hänen vaimonsa luona pidemmän jakson. Terapeutit antavat ohjeita ja neuvovat. Martin tavoitteena on motoristen valmiuksien parantuminen, mutta tukea on tarvittu myös uudenlaisen elämäntilanteen hyväksymiseen. Toimintaterapeutti on auttanut uuden, mielekkään ja tasapainoisen arjen löytymisessä.

Martin ja hänen vaimonsa toive on pärjätä jatkossa taas kahdestaan ilman kotihoidon apua. Haaveena on, että "saataisiin elää omaakin elämää". Haavetta kohti mennään pitkäjänteisesti uutta arkea ja fyysistä toimintakykyä rakentamalla.

Heikin toimintakyky laski vähitellen pitkäaikaisen sairastelun seurauksena. Myös Heikin mieliala laski. Innostuttuaan kotikuntoutuksesta Heikin elämänilo alkoi vähitellen palata ja hän näki elämässään taas mahdollisuuksia.

Heikin tavoitteena on pihalle pääseminen, postilaatikolla käynti, arkiaskareista suoriutuminen ja läskisoosin tekeminen.

Tapion elämänhalu oli vahva, mutta sydänkohtaus ja sitä seurannut sydänleikkaus heikensivät vointia. Tapio toipui hitaasti ja turhautui sängyssä makaamiseen.

Saatuaan lääkäriltä luvan aloittaa kuntoutuksen Tapio on harjoitellut terapeuttien ja kotihoitajien kanssa ahkerasti. Tapio etenee päättäväisesti ja tavoittelee itsenäistä ulkona liikkumista. Lisäksi Tapio haluaa pestä autonsa ja paistaa lättyjä lapsenlapsille.