Käyttäjälähtöisessä apuvälinepalvelussa tarpeen arviointi toteutuu yhteisymmärryksessä asiakkaan ja tarvittaessa hänen laillisen edustajansa, läheisensä tai omaisensa kanssa. Asiakkaan tarpeet ja odotukset apuvälineen käytölle huomioidaan ja hänen mielipidettään ja tahdonilmaisuaan kunnioitetaan. Hänen kanssaan keskustellaan niistä mahdollisuuksista, joita apuvälinepalveluilla on hänen toimintakyvyn tukemisessa. Asiakkaalla on oikeus päättää omista asioistaan, oikeus myös kieltäytyä apuvälineen käytöstä, vaikka se asiantuntijan mielestä olisi tarpeellinen ja edistäisi arjessa selviytymistä.
Apuvälinepalvelua suunniteltaessa huomioidaan asiakkaan kokonaistilanne,
- yksilölliset tarpeet,
- toimintakyvyn ja elinympäristön vaatimukset,
- elämäntilanteen vaihtelut,
- palvelujen oikea-aikaisuus,
jotta apuväline palvelisi asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla. Asiakkaan tulee saada myös riittävä ohjaus apuvälineen käyttöön ja apuvälineen huoltoon.
Oikeudenmukainen ja yhdenvertainen apuvälinepalvelu edellyttää, että noudatetaan sekä apuvälinepalvelua koskevia lakeja, sosiaali- ja terveysalan ammattieettisiä ohjeita että kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sovittuja periaatteita. Nämä periaatteet on hyvä selvittää myös asiakkaalle. Apuvälinepalvelussa asiakkaita kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta henkilön
- iästä, vammasta, terveydentilasta,
- sukupuolesta, sukupuolisesta identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta
- alkuperästä, kansalaisuudesta, perhesuhteista,
- mielipiteestä, uskonnosta, poliittisesta toiminnasta, ammattiyhdistystoiminnasta
- muusta henkilöön liittyvästä syystä.
-
Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 8 § ja mm.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986, 1 §
Erilainen kohtelu ei aina ole kiellettyä syrjintää, jos toimenpiteen tarkoituksena on erityisen haavoittuvaan ryhmään kuuluvan henkilön, kuten esimerkiksi lapsen, vanhuksen tai vammaisen henkilön asettaminen samaan asemaan muun väestön kanssa (positiivinen erityiskohtelu). Positiivinen erityiskohtelu tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen. Tämä voi vaatia joustavuutta apuvälinepalvelussa, jotta asiakkaalle huolenpidon kannalta välttämätön apuväline saadaan korjaukseen tai huoltoon.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen eli vammaissopimuksen mukaan vammaisille tarkoitettujen kuntoutukseen liittyvien apuvälineiden ja apuvälineteknologian saatavuutta, tuntemusta ja käyttöä tulisi edistää.
Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Vammaissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella, ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.
Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä edellytetään ammattitoiminnan vaativaa koulutusta, riittävää pätevyyttä ja ammattitoiminnan edellyttämiä muita valmiuksia. Ammattihenkilö on velvollinen toiminnassaan noudattamaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tai aluehallintoviraston (AVI) säännöksiä ja määräyksiä.
Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa. Työnantajan on luotava edellytykset sille, että ammattihenkilö voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen.
Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot. Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen salassapitosäännösten estämättä antamaan Valviran tai AVI:n pyytämät, sille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset ilmoitukset, selitykset ja selvitykset.
Apuvälinepalvelua toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kuntien ja kuntayhtymien on järjestelmällisesti seurattava kuntalaisten antamia palautteita apuvälinepalveluiden jatkuvaksi kehittämiseksi. Sairaanhoitopiirin vastuulla on apuvälinepalvelujen alueellinen kehittäminen ja koulutustoiminnan järjestäminen.
Terveydenhuollon toimintayksiköiden suositellaan tiedottavan aktiivisesti kuntalaisia apuvälinepalveluistaan. Tietoa apuvälinepalveluista suositellaan sisällytettävän myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluesitteisiin ja oppaisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden on tunnettava oman alueen apuvälinepalvelujen järjestämisvastuut ja on osattava ohjata apuvälineen tarvitsija oikean palvelun piiriin ja sitä hoitavan ammattihenkilön luo.
Tarpeelliseksi todettu apuvälinepalvelu tulee järjestää kohtuullisessa ajassa, jotta palvelun oikea-aikaisuus toteutuu. Tämän tavoitteen toteutumiseksi perusterveydenhuoltoon sekä esikoissairaanhoitoon on esitetty aikarajat palvelun eri vaiheille.
Apuvälinepalvelun aikarajat perusterveydenhuollossa
Perusterveydenhuollossa terveydenhuollon ammattihenkilön on tehtävä apuvälinepalvelun tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas on ottanut yhteyttä, ellei arviota ole voitu tehdä heti.
Ellei tarpeelliseksi todettua apuvälinepalvelua arvioida kiireelliseksi tai sitä ei muusta syystä aloiteta heti, tulee potilaalle varata aika tai sopia muulla tavoin toteutuvan apuvälinepalvelun aikataulusta viimeistään kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Tarpeelliseksi todettu apuvälinepalvelu tulee järjestää kohtuullisessa ajassa, mutta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.
Apuvälinepalvelun aikarajat erikoissairaanhoidossa
Erikoissairaanhoidossa apuvälinepalvelun tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete tai muu aloite on saapunut apuvälinekeskukseen tai erikoisalalle. Apuvälinepalvelun tarpeen arviointi on joissakin tilanteissa mahdollista tehdä pelkän lähetteen perusteella, mutta usein se vaatii lähetteen arvioinnin lisäksi käyntiä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolla. Mikäli vastaanottokäynti on tarpeen, tulee se toteutua kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta.
Kun apuvälinepalvelun tarve on arvioitu, tulee potilaalle tiedottaa siitä, onko palvelu todettu tarpeelliseksi ja ilmoittaa tarpeelliseksi todetun apuvälinepalvelun toteutumisen aikataulu. Tarpeelliseksi todettu apuvälinepalvelu on aloitettava mahdollisimman pian, riippuen sen kiireellisyydestä. Apuvälinepalvelun tulee toteutua viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tarpeen toteamisesta.
Apuvälinepalvelun kiireellisyyden arvioiminen
Apuvälinepalvelun kiireellisyyttä arvioitaessa tulee huomioida apuvälineen välttämättömyys elintärkeiden ja keskeisimpien päivittäisten toimintojen ylläpitämisessä tai henkilön itsenäisen suoriutumisen tukemisessa. Mikäli esimerkiksi potilaan turvallinen kotiutuminen edellyttää apuvälineen saantia, tulee tarvittava apuväline (mm. liikkumisen ja hygienian tai muihin päivittäisiin toimiin liittyvät apuvälineet) luovuttaa käyttöön mahdollisimman pian.
Apuvälinepalvelun on aina toteuduttava kohtuullisessa ajassa. Tämä koskee myös apuvälineen korjausta.
Palvelun kiireellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa nämä seikat:
- Onko apuväline edellytys käyttäjän turvallisuudelle?
- Onko nopeasti etenevä sairaus syynä apuvälineen tai sen vaihtamisen tarpeeseen?
- Onko lapsen kehittymisen ja kasvun vaatimukset syynä apuvälineen tai sen vaihtamisen tarpeeseen?
- Onko apuväline edellytys sairaalasta kotiutumiseen?
- Ehkäiseekö apuväline laitoshoitoon joutumisen uhkaa?
- Mahdollistaako apuväline työnteon tai opiskelun (muu kuin työn tekemiseen tai opiskelemiseen liittyvä apuväline)?
Toimenpiteet apuvälinepalvelun viivästyessä
Mikäli kiireelliseksi arvioidun, käyttäjälle välttämättömän apuvälineen luovuttaminen pitkittyy esimerkiksi apuvälineen pitkän toimitusajan takia, apuvälineen tarvitsijalle luovutetaan odotusajaksi mahdollisuuksien mukaan korvaava apuväline tai muiden palveluiden avulla turvataan selviytyminen arjen toiminnoissa.