Työntekijä, joka asuu eri valtiossa kun missä hän työskentelee, on pääsääntöisesti oikeutettu hoitoon sekä asuinvaltiossaan että työskentelyvaltiossaan. Oikeus osoitetaan Kelan myöntämällä asiakirjalla Todistus oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa.
Vuoden 2014 alusta alkaen Suomessa työskentelevien rajatyöntekijöiden toisessa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä asuvilla, työelämän ulkopuolella olevilla perheenjäsenillä on oikeus tarvittavaan sairaanhoitoon julkisessa terveydenhuollossa, jos he tarvitsevat sitä oleskellessaan tilapäisesti Suomessa. Oikeus osoitetaan Kelan myöntämällä asiakirjalla Todistus oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa.
Henkilö säilyttää oikeutensa saada apuväline käyttöönsä julkisesta terveydenhuollosta, jos hän muuttaa toiseen EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin ja on saanut myönteisen päätöksen ennen muuttoansa, mutta ei vielä apuvälinettä. Tällaisiksi apuvälineiksi katsotaan seuraavat apuvälineet; mm. pyörätuolit ja muut istumisen ja liikkumisen apuvälineet, ortopediset proteesit, ortoosit, näönhuollon apuvälineet, kuulohuollon ja kommunikoinnin apuvälineet ja nebulisaattorit.
Jos henkilö muuttaa Suomeen EU-lainsäädäntöä soveltavasta valtiosta, ja EU-lainsäädäntöä soveltavan valtion laitos on tunnustanut vakuutetun oikeuden merkittävään apuvälineeseen ennen kuin hän on tullut vakuutetuksi Suomessa, tulisi henkilön saada nämä etuudet lähtömaansa kustannuksella. Näin vaikka apuväline luovutettaisiin sen jälkeen, kun hän on tullut vakuutetuksi Suomessa.
Apuvälinepalvelut enintään vuodeksi ulkomaille muuttavalle
Henkilön oleskellessa tilapäisesti enintään vuoden ajan ulkomailla EU- tai Eta-valtiossa tai Sveitsissä, hänen kotikuntanaan säilyy Suomessa yleensä se kunta, josta hän muuttaa. Tällöin hänellä on Suomessa käydessään oikeus apuvälinepalveluihin normaalisti.
Henkilön oleskellessa tilapäisesti toisessa EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa, hänen tulisi saada oleskelumaasta eurooppalaisella sairaanhoitokortilla oleskeluajalle sellainen apuväline, joka on lääketieteellisesti välttämätön. Tällaisia apuvälineitä ovat esim. kyynärsauvat tapaturman yhteydessä.
Jos Suomesta saatu apuväline rikkoutuu ulkomailla, tulee apuvälineen käyttäjän akuuttitilanteessa kääntyä oleskelumaan terveydenhuollon puoleen ja selvittää mahdollisuutta saada sieltä apua tilanteeseensa.
Jos Suomi ei muuton jälkeen enää vastaa hoitokustannuksista, ei voi uusia, huollattaa tai korjauttaa julkisesta terveydenhuollosta saamaa apuvälinettä Suomessa enää muuton jälkeen.
Apuvälinepalvelut pysyvästi ulkomaille muuttavalle
Henkilön muuttaessa ulkomaille pysyvästi yli vuoden ajaksi, hänellä ei pääsääntöisesti ole Suomessa kotikuntaa, joten myös hänen oikeutensa apuvälinepalveluihin katkeaa ja palvelut toteutetaan uuden asumisvaltion säädösten mukaisesti. Henkilön muuttaessa ulkomaille, hän voi ottaa mukaansa henkilökohtaiset apuvälineensä.
Henkilöllä voi säilyä kotikunta Suomessa, vaikka hän muuttaa yli vuodeksi ulkomaille, jos hänellä on elinolosuhteidensa (perhesuhteet, toimeentulo ja muut vastaavat seikat) perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa. Koska kotikunta Suomessa säilyy, on henkilöllä oikeus julkisen terveydenhuollon apuvälinepalveluihin Suomessa ollessaan.
Vuoden 2014 alusta alkaen toisessa EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä asuvalla, vain Suomesta eläkettä saavalla henkilöllä on oikeus saada hoitoa kaikkeen tarvittavaan sairaanhoitoon julkisessa terveydenhuollossa oleskellessaan tilapäisesti Suomessa. Sama oikeus koskee myös hänen työelämän ulkopuolella olevia perheenjäseniään. Oikeus osoitetaan Kelan myöntämällä eläkkeensaajan eurooppalaisella sairaanhoitokortilla.
Suomeen muuttavat, joilla on kotikunta Suomessa
Kun henkilöllä on Suomessa maistraatin väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta, on hänellä oikeus julkisen terveydenhuollon apuvälinepalveluihin samalla tavoin kuin muilla kunnassa asuvilla. Tällöin ei ole merkitystä, minkä valtion kansalainen henkilö on tai mistä maasta hän on tullut Suomeen.
Suomeen muuttavat, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa
Suomeen toisesta EU-, Eta-valtiosta, Sveitsistä tai Australiasta tilapäisesti (alle vuosi) tulleella henkilöllä on oikeus lääketieteellisesti välttämättömään hoitoon Suomessa. Useimmiten kyseessä on turistin lomamatka.
Lääketieteellisesti välttämättömällä hoidolla tarkoitetaan sellaista hoitoa, joka ei voi odottaa henkilön paluuta takaisin kotimaahan. Hoitava lääkäri tekee arvion siitä, mikä on lääketieteellisesti välttämätöntä sairaanhoitoa kunkin potilaan kohdalla. Tilapäisen oleskelun aikana välttämätön apuväline on esimerkiksi kyynärsauvat.
Henkilöllä tulee olla mukanaan eurooppalainen sairaanhoitokortti tai muu hoito-oikeustodistus, jolla hän osoittaa EU-lainsäädäntöön tai kansainväliseen sopimukseen perustuvan oikeuden hoitoon.
Turvapaikanhakijan ja muilla perusteilla kansainvälistä suojelua hakevan oikeudet apuvälinpalveluihin
Kansainvälistä suojelua hakevalla ja ihmiskaupan uhrilla, jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, on oikeus saada terveydenhuoltopalveluja siten kuin terveydenhuoltolain (1326/2010) 50 §:ssä ja erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 3 §:n 2 momentissa säädetään sekä oikeus saada terveydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimia muita terveyspalveluja.
Kansainvälistä suojelua hakevan, pakolaisen, turvapaikanhakijan tai ihmiskaupan uhrilla on oikeus terveydenhuollon palveluihin kun kyseessä on kiireellinen hoitotarve. Apuvälineyksikön tulee antaa apuvälineitä käyttöön kiireellisen hoidon yhteydessä. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan
- äkillisen sairastumisen
- vamman
- pitkäaikaissairauden vaikeutumisen
- toimintakyvyn alenemisen
edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Esimerkiksi tarvittaessa ensiaputilanteessa luovutetaan käyttöön kyynärsauvat.
Tilapäistä suojelua saavalle sekä kansainvälistä suojelua hakevalle lapselle ja alaikäiselle ihmiskaupan uhrille (alle 18v), jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, annetaan terveydenhuoltopalvelut samoin perustein kuin henkilölle, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa.
Turvapaikan hakija on henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua eli turvaa vieraasta valtiosta, mutta hänellä ei ole vielä myönnetty oleskelulupaa. Hänellä on oikeus saada kiireellinen hoito Suomen lainsäädännön mukaisesti, kuten edellä on esitetty.
Pakolaisen oikeus apuvälinepalveluihin
Turvapaikanhakijalle ja ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, kun häntä uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan. Tällöin hän voi saada oleskeluluvan. Oleskeluluvan voi saada myös humanitaarisen suojelun perusteella, mikäli hakijan lähtömaan tilanne on sellainen, että se voi johtaa kenen tahansa joutumiseen oikeudenloukkausten tai erottelemattoman väkivallan kohteeksi. Suomen lain mukaan hakijalle voidaan myöntää oleskelulupa myös yksilöllisistä inhimillisistä syistä tai tilapäinen oleskelulupa.
Oleskelun luvan saaneella henkilöllä on oikeus kansainvälisten sopimusten mukaan saada terveydenhuollon palveluja kuten henkilön, jolla on kotikunta Suomessa.
Apuvälinepalvelun kustannukset ja laskutuskäytäntö kansainvälistä suojelua hakevalle
Kun henkilöllä on EU-lainsäädäntöön tai kansainväliseen sopimukseen perustuva oikeus hoitoon Suomessa, vastuu hoidon kustannuksista määräytyy ensisijaisesti näiden säännösten perusteella.
Kansainvälistä suojelua hakevan tai ihmiskaupan uhrin kohdalla valtio korvaa laissa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvat kustannukset valtion talousarvion rajoissa. Kulut korvataan siltä ajalta, jona ulkomaalaisella on oikeus saada vastaanottopalveluja.
Niin kauan kun henkilöllä ei ole kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, niin maahanmuuttovirasto maksaa palvelujen tuottajalle korvauksen sellaisen ihmiskaupan uhrin auttamisesta. Maahanmuuttovirasto maksaa vastaanotto- ja järjestelykeskuksen perustamis- ja ylläpitokustannukset sekä palvelujen tuottajalle korvauksen vastaanottopalveluiden järjestämisestä. Kulut korvataan siltä ajalta, jona ulkomaalaisella on oikeus saada vastaanottopalveluja tämän lain 12 ja 14 §:n nojalla.
Oleskeluluvan saaneen pakolaisen, turvapaikanhakijan tai ihmiskaupan uhrin apuvälinepalvelut maksaa kunta tai muu järjestävä ja voi periä kustannukset valtiolta seuraavan 10 vuoden ajan.
Turvapaikanhakijoiden apuvälinepalvelun kirjaaminen
Henkilöllä, jolla ei ole Suomen sosiaaliturvatunnusta, saa väliaikaisen tunnuksen vastaanottokeskuksesta. Jos hänellä ei ole väliaikaista sosiaaliturvatunnusta niin luodaan väliaikainen sosiaaliturvatunnus ja kirjataan potilasasiakirjoihin apuvälinepalvelu normaali käytännön mukaisesti.