Kipu ja muu oireisto syövässä

Kipu syövän alkuvaiheen oireena

Noin joka neljännellä syöpään sairastuvista potilaista on kipua jo sairauden toteamisvaiheessa. Kivun ilmaantuminen riippuu syöpäkasvaimen sijainnista ja koosta. Esimerkiksi ihosyövät tai rinnan tai eturauhasen pienet syöpäkasvaimet eivät yleensä aiheuta lainkaan kipua, kun taas kipu on usein ensioire haiman tai mahalaukun kasvaimissa tai jo toteamisvaiheessaan luustoon etäpesäkkeitä lähettäneessä syövässä.  Kipu varhaisena oireena on tavallisinta silloin, kun syöpäkasvain kasvaa lähellä hermokudosta, ahtauttaa maha-suolikanavaa tai virtsateitä, aiheuttaa haavaumia limakalvolle tai kasvaa luussa. Syövän toteamisvaiheessa ilmaantunut kipu ei tarkoita sitä, että kipu olisi pysyvä, vaan syövän ensimmäiset hoitotoimenpiteet auttavat yleensä myös kipuun. Esimerkiksi nielemistä vaikeuttavan ruokatorven syövän tai haimatiehyttä ahtauttavan haimasyövän leikkaushoito voi poistaa kivun lähes kokonaan.

Kipu edenneessä syövässä

Kipu on yleinen oire silloin, kun syöpä uusiutuu tai lähettää etäpesäkkeitä. Pitkälle edenneen syöpäsairauden loppuvaiheissa kipuja on 50 -90 %:lla potilaista. Tällöinkin kivun esiintyvyys vaihtelee syövän tyypin ja sijainnin mukaan niin, että tavallisimmin kipua aiheuttavat luussa kasvavat tai luustoon etäpesäkkeitä muodostavat syövät. Pienet etäpesäkkeet imusolmukkeissa, keuhkoissa, maksassa tai vatsaontelossa eivät useinkaan aiheuta kipua.  Suuremmat, esimerkiksi maksaa ympäröivää sidekudoskapselia venyttävät tai keuhkopussiin kiinnittyvät etäpesäkkeet voivat oireilla ylävatsa- tai kylkikipuna. Kohtauksittainen, ajoittain voimakaskin kipu voi liittyä vatsaontelon etäpesäkkeisiin, jos ne aiheuttavat maha-suolikanavan tai virtsateiden kulkuesteen. Toisaalta pahanlaatuisissa verisairauksissa, joihin ei liity varsinaisia kasvaimia, kipu on harvinaista, vaikka sairaus olisi edennyt parantavan hoidon ulottumattomiin.

Kipu ja muut syöpään liittyvät yleiset oireet

Syövän toteamisen jälkeen sairauden alkuvaiheessa vain osalla potilasta on kipua, ja muutkin oireet ovat usein vähäisiä tai puuttuvat kokonaan. Kun syöpään on parantava hoito, myös kipu ja muut oireet tavallisimmin korjaantuvat hoidon myötä. Uusiutuneessa tai etäpesäkkeitä lähettäneessä syövässä kivun esiintyminen on yleisempää, ja useimmilla potilailla on myös muita sairauteensa liittyviä oireita. Tavallisimpia oireita ovat kivun lisäksi uupumus, heikkous, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ummetus, hengenahdistus ja unettomuus. Oireisiin vaikuttavat paitsi syövän ja etäpesäkkeiden koko ja sijainti, myös syöpään annettu hoito, potilaan ikä ja yleistila sekä muut sairaudet.

Syöpää sairastavaa potilaan oireiden hoito pyritään suunnittelemaan oireiden voimakkuuden sekä niiden määrän ja elämänlaatua heikentävän vaikutuksen mukaan. Kipu ainoanakin oireena voi heikentää elämänlaatua merkittävästi jo voimakkuutensa vuoksi, mutta myös aiheuttamalla ahdistuneisuutta ja pelkoa. Mitä useampia oireita potilaalla on, sitä suurempi on oireista aiheutuva taakka ja sitä enemmän elämisen laatu heikkenee. Oireiden häiritsevyys vaihtelee yksilöllisesti. Jos potilas saa kipuunsa lääkkeen, joka lievittää kivun mutta pahentaa potilaan ummetusta tai voimistaa väsymystä, lopputulos saattaa elämänlaadun kannalta olla aiempaa huonompi. Kivun ja muiden oireiden hoito onkin tärkeä suunnitella kokonaisuutena niin, että tavoitteena on sairauden sekä siihen liittyvien fyysisten ja psyykkisten oireiden tuoman kärsimyksen väheneminen.

Mitä pitemmälle edennyttä syöpää potilas sairastaa, sitä selkeämmin kaiken hoidon tavoitteena on oireiden lievittyminen. Vaikka syövän parantavaan hoitoon ei enää olisikaan mahdollisuutta, potilaan hoitoa ei lopeteta, vaan pyritään oireiden hyvään hallintaan. Potilas on se, joka määrittää oireiden voimakkuuden ja haittaavuuden: yhdellä hankalin oire voi olla jatkuva, yölläkin valvottava selkäkipu, toisella päivittäinen pahoinvointi ja ruokahaluttomuus, kolmannella sietämätön kutina. Jotta potilaan kokemus eri oireiden haittaavuudesta välittyisi oikein lääkärille ja muille hoitaville henkilöille, käytetään oirehoidon suunnittelussa usein apuna oirekyselylomakkeita.

tähän ESAS tai muu vastaava lomake

Psyykkinen jaksaminen ja syöpäkipu

Syöpään sairastuminen on useimmille psyykkinen kriisi. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat ymmärrettäviä reaktioita vaikean sairauden diagnoosivaiheessa. Syövän hoidon alkamisen myötä valtaosalla potilaista mielialaoireet lievittyvät, varsinkin silloin kun sairaudesta paraneminen arvioidaan todennäköiseksi.

Jo sairauden alkuvaiheessa ilmaantunut kipu saattaa pitkittää alkuvaiheen ahdistus- ja mielialaoireista toipumista, kun kipu toimii päivittäisenä syövästä muistuttavana tekijänä. Toisaalta pitkittyvä masennusoireisto ja ahdistuneisuus saattavat voimistaa kivun kokemusta ja kivusta aiheutuvaa haittaa. Hoidossa nykyään nähdäänkin hyvin tärkeäksi sekä kivun aktiivinen hoito että psyykkisistä voimavaroista huolehtiminen, jotta potilas jaksaa läpikäydä syövän parantamiseen tai etenemisen hidastamiseen tähtäävän hoidon niin, että elämänlaatu pysyy hyvänä.

Oppaan alkuunSeuraava osio

Päivitetty 17.1.2017 18:37