Ihmisen kipuviestien välitysjärjestelmä on monimutkainen ja siinä voi tapahtua muutoksia, kun kipu pitkittyy. Kuntoutuksen avulla muutokset voivat kuitenkin palautua ennalleen. Aivot, selkäydin ja hermoradat ympäri kehoa osallistuvat kipuviestien kulun säätelyyn. Kivun tunne syntyy kun hermosolut viestivät keskenään, eli lähettävät toisilleen niin kutsuttuja kipuviestejä. Kivunvälitysjärjestelmässä voi tapahtua ainakin seuraavia muutoksia kun kipu pitkittyy. Aivot voivat muokkautua Kun kipu jatkuu, kipua käsittelevät aivoalueet voivat muuttua. Kivun käsittely siirtyy lähemmäs emootioita ja motivaatiota käsitteleviä aivoalueita. On myös havaittu, että pitkäaikaisessa kivussa aivojen harmaan aineen tilavuus voi vähentyä. Kun kipu lievittyy, muutos korjautuu. Nämä alustavat tutkimustulokset aivojen muuntumisesta eivät kerro siitä, että kipu olisi yhtään vähemmän vakavasti otettavaa kuin tilanteessa, jossa kehon kudosvaurio aiheuttaa kipua. Havainnot kertovat kuitenkin lisää siitä, että pitkäaikaisen kivun biologinen tausta voi olla varsin erilainen kuin lyhytkestoisessa kivussa ja että aivojen tiedonkäsittelyn ja yhteyksien muuntuminen voi osin selittää kivun jatkumista pitkäaikaisessa kivussa. Kivunhoidossa puhutaan myös siitä, että fysioterapeuttisin ja psykologisin keinoin aivojen voidaan kuntouttaa takaisin tasapainoiseen ja joustavaan kivun käsittelyyn.
Kipua välittävät hermosolut alkavat toimia tehokkaammin Pitkäaikainen kudosvaurio voi herkistää kipuhermoja. Tämä saattaa voimistaa impulssivirtaa kohti selkäydintä, jossa hermosolut alkavat nekin toimia aktiivisemmin. Tämän myötä yhä enemmän kipuviestejä matkaa kohti aivoja.
Kivunsäätelyjärjestelmä heikentyy Aivoista kulkee hermoratoja selkäytimeen, jotka pystyvät sekä jarruttamaan että voimistamaan kipuviestien kulkua aivoihin. Näitä hermoratoja kutsutaan laskeviksi radoiksi ja ne ovat osa kivunsäätelyjärjestelmää. Kivun pitkittyessä näiden ratojen toiminta voi heikentyä: ne eivät pysty enää säätelemään viestien kulkua yhtä hyvin. Tämä voi liittyä välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, tasojen muutoksiin. |