Huono unen laatu ja riittämätön unen kesto ovat väestötutkimusten havaintojen perusteella riskejä kroonisen kivun kehittymiselle. On myös vahvaa näyttöä siitä, että lyhyt tai häiriintynyt uni aiheuttaisi lisääntynyttä kipuherkkyyttä ja itsestään syntyviä kipuoireita, esimerkiksi lihaskipua ja päänsärkyä.

Mukana välittäjäaineet ja kokonaiset järjestelmät

Nykyinen käsitys kivun neurobiologisista mekanismeista on, että unihäiriö vaikuttaa esimerkiksi opioidijärjestelmään, joka säätelee lähes kaikkia elimistön toimintoja, esimerkiksi kivun kokemusta, stressinsietoa ja immuunitoimintoja.

Unihäiriöt näyttäisivät heikentävän opioidijärjestelmän kipua lievittävää toimintaa. Toisaalta opioidilääkitys rikkoo unen normaalia rakennetta ja voi myötävaikuttaa unihäiriön kehittymiseen, sanotaan tuoreessa kokooma-artikkelissa (1).

Unihäiriö vaikuttaa niin ikään serotoniini- ja dopamiinijärjestelmään, jotka säätelevät nekin monimutkaisella tavalla kipuherkkyyttä. Siksi näiden takaisinoton estolääkkeet vaikuttavat kipukynnystä nostavasti. Samat lääkkeet lisäävät myös syvän ei-REM-unen määrää nukkuessa.

Sekä uneen että kipuun vaikuttava elimistön säätelijä on myös adenosiini, joka osallistuu esimerkiksi aineenvaihduntaan, tulehdus- ja immuunivasteeseen ja unen säätelyyn. Erilaiset havainnot viittaavat siihen, että lisääntynyt adenosiinerginen aktiivisuus on yksi reitti, jonka kautta unenpuute lisää kipua.

Itseään ruokkiva kehä pitää katkaista

Unihäiriöt vaikuttavat useisiin muihinkin kipua lievittäviin järjestelmiin tai välittäjäaineisiin. Tutkijat toteavat, että kun kipu itsessään häiritsee unta, on itseään ruokkiva kehä valmis. Unen ja kivun kehävaikutuksen huomiointi on tutkijoiden mukaan siksi hyvin tärkeää paitsi kroonisen kivun ehkäisyssä myös kansanterveyden mittakaavassa.

Lähde: (1) Haack, M. et al: Sleep deficiency and chronic pain: potential underlying mechanisms and clinical implications. Neuropsychopharmacology 2019/06/17. https://doi.org/10.1038/s41386-019-0439-z