Vanhuksille tyypillinen syy hakeutua perusterveydenhuollon vastaanotolle on pitkään jatkunut kipu. Usein kipuun liittyy useampia sairauksia. Krooninen kipu heikentää sekä elämänlaatua että itsenäisyyttä. Vielä pitkäaikaista kudosvauriokipua vaikeampi vaikutus on hermoperäisellä kivulla.
Kun väestö ikääntyy, kasvavat myös vanhusten kivun seuraukset kustannuksineen. Tutkimuksen tavoitteena olikin kartoittaa vähintään kolme kuukautta kestäneen kivun esiintyvyyttä, piirteitä ja seurauksia itsenäisillä 75-, 80- ja 85-vuotiailla. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli neuropaattisen kivun vaikutukset ikäryhmässä.
Tutkimustulosten perusteella vanhusten kivunhoidossa tulee huomioida kokonaisvaltaisesti kivun biologiset, psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat.
Tyytyväisyys elämään säilyi
Pitkään kivusta kärsineet ikäihmiset kokivat terveydentilansa ja liikkumiskykynsä huonommaksi ja tunsivat itsensä surullisemmaksi, yksinäisemmäksi ja väsyneemmäksi kuin kivuttomat ikätoverinsa. Molemmissa ryhmissä oltiin kuitenkin yhtä tyytyväisiä elämään. Suurimmalla osalla tutkimuspotilaista oli useampi kuin yksi kiputila.
Apua kipulääkityksestä sekä lääkkeettömistä hoidoista
Pahin kipu oli lihas- ja luustoperäistä. Lisäksi esiintyi kudosvaurio- ja hermoperäistä kipua. Puolella potilaista kovin kipu oli kestänyt vähintään viisi vuotta ja suurella osalla potilaista se oli päivittäistä.
Suurin osa tutkittavista käytti säännöllistä kipulääkitystä. Myös lääkkeettömien hoitojen käyttö oli yleistä: 75 % potilaista käytti ainakin yhtä lääkkeetöntä kivunhoitoa.
Neuropaattinen kipu oli yleistä itsenäisillä vanhuksilla, ja sen voimakkuus sekä haittaavuus olivat suuremmat kuin muiden kroonisten kipujen.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 106 vanhusta. Heidän kipukokemuksiaan arvioitiin kyselyiden ja tutkimusten avulla.
Lue koko väitöskirja tästä: CHRONIC PAIN AND NEUROPATHIC PAIN AMONG COMMUNITY-DWELLING OLDER ADULTS IN PRIMARY HEALTH CARE SETTINGS