Ajankohtainen

Mistä tunnet laadukkaan tiedon?

Julkaistu 8.5.2019 15.00

Netti on pullollaan terveysväittämiä. Mistä voi tietää, mikä pitää paikkaansa? Vastauksia kannattaa etsiä tutkimuksista, mutta niihinkin pitää suhtautua kriittisesti.

Tiede ja tutkimus etenevät ja ihmisten on vaikea saada selvää, missä mennään. Tutkimustuloskaan ei ole aina tae lopullisesta totuudesta: tutkimuksia kun on monenlaisia.

Lääkäri ja tutkija Juhani Knuuti vinkkaa Vastalääke.fi-sivuston jutussaan, mistä laadukkaat tutkimukset tuntee, kuinka etsiä tietoa oikein tutkimusviidakosta ja mihin ei kannata sortua.

”Ainoa oikea tapa selvittää terveysväitteen todenperäisyyttä on hakea tutkimustietoa systemaattisesti ja vailla ennakkokäsityksiä”, Knuuti sanoo kirjoituksessaan.

Tavallisin virhe tutkimustiedon haussa on niin sanottu kirsikanpoiminta, jossa haetaan tutkimuksista vain tukea jollekin omalle käsitykselle.

Esimerkiksi rokotusten haittavaikutuksia pelkäävä hakee todisteita rokotushaitoista mutta ei niiden hyödyistä.

Pyramidimalli näyttää luotettavuuden

Knuuti vinkkaa työkalun, jolla tutkijat itse jäsentävät tutkimustulosten luotettavuutta ja merkittävyyttä.

”Pyramidimalli auttaa ymmärtämään, miten uusi tieto asettuu aikaisempaan tietomassaan kokonaisuudeksi. Mitä korkeammalle tutkimus asettuu pyramidissa, sitä suurempi painoarvo kyseisen tutkimuksen tulokselle voidaan antaa.


Kuva Juhani Knuuti

Omat kokemukset eivät ole totuus

Tutkimustiedonhierarkiassa pyramidin alimpana on heikoin tutkimusnäyttö. Sitä ovat asiantuntijan mielipiteet ja yksittäisen ihmisen tai potilaan kokemukset.

”Vaikka yksilön kokemuksilla on toki arvonsa, niistä ei voida tehdä juuri johtopäätöksiä hoitojen tehoista tai ilmiöiden syistä.

Hieman yksilön kokemuksia luotettavampia ovat tapaus-verrokki-tutkimukset, joissa esimerkiksi eturauhassyöpään sairastuneita miehiä verrataan saman ikäisiin miehiin, joilla ei ole eturauhassyöpää. Tämäkään menetelmä ei ole ongelmaton.

Knuuti selittää, että kaltaistaminen voidaan tehdä vain niiden tietojen osalta, jotka ovat saatavissa ja joiden tiedetään mahdollisesti liittyvän ilmiöön.

Tapaus-verrokkitutkimuksissa on esimerkiksi saatu viitteitä siitä, että statiineihin liittyisi lisääntynyt haimatulehduksen riski. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ollut mukana tietoja veren triglyseridipitoisuuksista, eikä niitä näin kyetty huomioimaan sekoittavana tekijänä.

Kun asiaa on tarkemmin selvitelty satunnaistettujen tutkimusten meta-analyysissä, haimatulehdukset eivät ole lisääntyneet statiinihoidon aikana.

Väestötutkimukset eivät osoita syy-seuraussuhteita

Mennään pyramidissa ylöspäin. Knuuti selittää, että väestötutkimusten vahvuutena on tutkittavien suuri määrä. Satunnaisen vaihtelun vaikutus jää massassa pieneksi.

Keskeinen rajoite väestötutkimusten tutkimusasetelmissa on, että ne eivät kykene osoittamaan syy-seuraussuhdetta.

”Koska emme kykene huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä, voi tulos olla vinoutunut”, Knuuti huomauttaa.

Esimerkiksi, jos tutkitaan lihansyönnin vaikutusta syöpiin: saattaa olla niin, että runsaasti lihaa syövillä on joku muu elintapa, joka voikin olla todellinen syöpäsairastumisia lisäävä asia. Jos tätä ei ole huomioitu, voidaan vetää vääriä johtopäätöksiä.

Satunnaistetut tutkimukset näyttävät syy-seuraussuhteen

”Jotta pääsisimme kiinni syy-seuraussuhteeseen, tarvitaan satunnaistettuja ja mieluiten sokkoutettuja tutkimuksia”, Knuuti kertoo.

Kaksoissokkotutkimuksissa potilaat jaetaan kahteen ryhmään. Toista hoidetaan tietyllä lääkevalmisteella, toista lumevalmisteella. Tutkimuksiin osallistuvat tai henkilökunta eivät saa tietoonsa, ketkä saavat tutkittavaa valmistetta tai lumevalmistetta, että tulos ei vääristyisi.

Satunnaistamisessa taas huomioidaan vertailuryhmien kaltaisuus. Siinä myös sekoittavat tekijät, kuten elintavat ja perinnölliset tekijät, on mahdollisimman hyvin eliminoitu.

”Satunnaistettujen tutkimusten rajoitteena on, että niiden perusteella voidaan antaa vastaus vain ja ainoastaan tutkimukseen valitun henkilöryhmän ja vain tarkasti kyseisen hoidon osalta”, Knuuti kertoo.

Satunnaistetun tutkimuksen otoskoko voi olla pienikin. Se voidaan tehdä vaikkapa vain 20 potilaalla, jotka satunnaistetaan kahteen hoitoryhmään.

Meta-analyysi ja systemoitu katsaus ovat paras näyttö

Kun satunnaistettujen tutkimusten tuloksia kootaan yhteen ja analysoidaan, tiedetään jo hyvin paljon. Tällaista tutkimustietoa kokoavaa tietopakettia kutsutaan meta-analyysiksi.

”Meta-analyysitkään eivät anna täysin aukotonta kuvaa todellisuudesta. Niiden tulos perustuu vain ja ainoastaan mukaan otettujen satunnaistettujen tutkimusten tietoihin.”

Meta-analyysin ohessa tehdään usein systemoitu katsaus, johon pyritään kasaamaan kaikki mahdollinen tutkimusnäyttö: mukana on satunnaistettujen tutkimusten lisäksi myös tapaus-verrokkitutkimuksia ja väestötutkimuksia.

Keskeinen vaihe meta-analyysien tekemisessä on etukäteen asetettujen kriteerien perusteella alkuperäistutkimuksille tehty laatuanalyysi. Tämän tuloksista kerrotaan tutkimusjulkaisussa huolellisesti ja läpinäkyvästi.

”Kaikkein paras tilanne on silloin, kun ilmiötä on tutkittu useassa kunnollisessa satunnaistetussa tutkimuksessa ja nämä tulokset ovat samansuuntaisia”, Knuuti summaa.

HUS logoTAYS logoOYS logoKYS logoTYKS logo