Spirometria on perustutkimus, jolla selvitetään keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa.

​​​Tutkimuksella selviää, kuinka paljon potilas voi hengittää ilmaa keuhkoihin keuhkojen tilavuus) sekä kuinka nopeasti hän pystyy tyhjentämään keuhkonsa (ilman virtaus).​

Spirometrian avulla tutkitaan esimerkiksi astmaa ja  keuhkoahtaumatautia (COPD). Tutkimuksessa vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja puhalletaan täydellä voimalla spirometrialaitteeseen. Laite mittaa puhalluksesta muun muassa uloshengitetyn ilman tilavuuden ja useita eri virtausnopeuksia.

Tarvittaessa tehdään bronkodilataatiotesti, jossa annetaan keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Noin 10 minuutin kuluttua spirometriatutkimus toistetaan. Tuloksia verrataan keskenään lääkevaikutuksen arvioimiseksi.​​

​Diffuusiokapsiteetti

​Diffuusiokapasiteettitukimuksessa mitataan hengityskaasujen (hapen ja hiilidioksidin) vaihtumista keuhkorakkuloiden ja verenkierron välillä.​​​

Tutkimuksessa hengitetään testikaasua keuhkoihinsa ja pidätetään hengitystä noin kymmenen sekuntia. Sen jälkeen puhalletaan kevyesti ulos.​​​

Tutkimusta käytetään keuhkokudoksen toimintakyvyn ja keuhkotilavuuksien arvioimiseen eri tilanteissa kuten 

• keuhkolaajentumassa (emfyseema)​
  
• keuhkokudoksen paksuuntumassa (fibroosi)
  
• tulehduksellisissa keuhkosairauksissa
  
• keuhkoveritulpan (keuhkoembolia) jälkeen
  
• joidenkin lääkeaineiden mahdollisten keuhkosivuvaikutusten seurannassa.