Paras ajankohta suukappaleventilaation aloittamiseen onkin yleensä silloin kun päiväaikaista hengitystukihoitoa aloitetaan, jolloin suun kautta hengittäminen on vielä luonnollista. Mikäli on jo pitkään tottunut hengittämään sierainmaskilla päivisin, voi hoitomuotoon totutteluun mennä pidempään.
Pään liikkeitä pitää pystyä hallitsemaan hyvin luotettavasti vähintään yhteen suuntaan ja sulkemaan huulensa tiiviisti suukappaleen ympärille. Hoitomuoto edellyttää takanielun lihasten kohtuullista hallintaa ja kykyä yskiä avustettuna eritteet ylös hengitysteistä.
Laitteiden toimintaperiaatteet
Suukappaleventilaatio on toteutettavissa lähes kaikilla nykyaikaisilla kotikäyttöisillä akkutoimisilla hengityskoneilla.
Osassa hengityskoneita on erikseen tarkoitukseen suunniteltu toimintamuoto ja letkusto. Tällaisen valmiin kokonaisuuden käyttö on yleensä helpointa ja toimintavarminta.
Suukappale
Suukappale edellyttää potilaalta pään liikkeiden hallintaa ja suun saamista tiiviiksi suukappaleen ympärille, jotta laite voi puhaltaa ilmaa suun kautta keuhkoihin ja tukea potilaan hengitystä.
Suukappaleen kautta hengitystukea saadessaan voi itse valita milloin hengittää sisään. Sisäänhengitysvoimaa ei tarvitse olla hengityksen laukaisemiseen, mutta suukappaleesta pitää pystyä ottamaan kiinni. Sairauden niin salliessa, suukappaleen kanssa pystyy nielemään ja puhumaan.
Maskihoito
Maskihoidossa ei tarvitse hallita pään liikkeitä ja maski on jatkuvasti kiinnitettynä kasvoille. Yleisimmin päiväaikaisesti käytetään nenä- tai sierainmaskeja.
Koska maski on jatkuvasti kasvoilla, puhaltaa laite yleensä henkilön itse lähtiessä hengittämään sisään. Mikäli laite ei tunnista omaa hengitystä aloittaa laite hengitystuen laitteeseen säädetyn taustataajuuden mukaisesti.
Jatkuvasta maskin kontaktista iholle voi pitkäaikaishoidossa tulla iho-ongelmia, mutta yleensä tätä pystytään vähentämään vaihtelemalla maskimalleja päivällä ja yöllä.
Maskin kanssa potilas oppii rytmittämään puhumisen ja nielemisen laitteen antaman hengitystuen kanssa.